Hei,
Olemme miettineet mieheni kanssa seuraavaa, miten yleistä lapsen unnutus vielä on lapsen kasvaessa?
7-vuotias tyttömme on ollut 3-vuotiaasta saakka melko kiinnostunut itsensä tutkiskelusta. Toiset lapsemme eivät niinkään. Olemme molemmat kasvaneet kodeissa jossa seksuaalisuudesta ei ole puhuttu tai siihen kasvatettu. Siksi tämä unnutus on kiusallista ja siitä on vaikea puhua.
Neuvolasta sanottiin aikoinaan että se menee yleensä ohi. Ollaan kyllä puhuttu että voi tutkia kunhan tekee sen omassa rauhassa. Silti aina kun tyttö tulee naama punaisena ja hikisenä huoneestaan, tekisi mieli sanoa hänelle että lopeta tuo. Mutta.. Vahingoittaisihan se hänen terveen seksuaalisuuden kehitystä. Miten tähän tulisi suhtautua? Missä iässä lapselle voi alkaa puhua esim. seksistä ja että tällainen liittyy myös miehen ja naisen väliseen suhteeseen?
Kuulkaas onko stressiä lapsella? Joku purkaa tuohon unnutukseen paineita. Voihan lapsen kanssa jutella asiasta.Voisikohan huomiota suunnata johonkin kivaan tekemiseen lapsen kanssa, jos arvaa, että hän on menossa omaan huoneeseensa unnuttamaan?
Meillä tyttö teki tuota kolmevuotisen imetyksen päättymisen jälkeen aikansa. Loppui itsekseen. Tsemppiä, toivottavasti saatte apua teitä selvästi vaivaavaan tilanteeseen.
