Hei!
Onko muilla tämmöistä: 7-vuotias poikani on ruvennut hirveästi ilveilemään. Siis tekee ääniä, puhuu lässyttämällä tai muuten erikoisesti, vinkuu ja mekastaa ja kaikin tavoin tahallaan ärsyttää erityisesti minua ja isoveljeään. On sanalla sanottuna ärsyttävä herhiläinen. Tottakai häntä rakastetaan, mutta väsyneenä ei vaan jaksaisi tuota käytöstä katsella. Usein vielä 10-vuotias isoveli menee siihen mukaan, ja silloin ovat esimerkiksi ruokahetket aikas levottomia… Muilla tämmöistä? Onko jokin ikävaihe että pitää vaan kokeilla että milloin toinen räjähtää ja suuttuu??
Hei!
juu, lässyttämällä ja ihme äänillä puhumista on esiintynyt meilläkin. Luulenpa että se on jokin vaihe kasvamisessa. Joskushan tuon ikäiset haluavat leikkiä vauvoja. Ja joskus sanovat ihan tosissaan että voi kun olisivatkin vielä vauvoja…
lässytä takaisin, mene touhuun mukaan, ota ”vauva” syliin ja lulluta oikein urakalla :)
Hei alakoululaisten poikien vanhempi,
Kirjoitat veljeksistä, jotka yllyttävät toisiaan levottomaan käytökseen. Nuorempi veljeksistä koettelee rajoja ja tahallaan ärsyttää muita perheenjäseniä. Joskus syntyy riitoja ja toisinaan pojat ikäänkuin liittoutuvat keskenään ja nostavat mekkalan levottomilla jutuillaan.
MLL:n vanhempainnetin tukivinkit ilmaisevat asian sisarusten nahistelusta näin: Sisarussuhde tarjoaa mahdollisuuden harjoitella tärkeitä elämisen taitoja: jakamista, neuvottelua, lohduttamista, riitelyä, huomioon ottamista, anteeksi antamista ja saamista, hoivaamista, yhteistä iloa ja leikkiä sekä puolensa pitämistä.
Alakoululaisen kielellinen kehitys on nopeaa ja osittain tuo lällättely liittyy myös siihen. Mielikuvitus saa siivet ja uusien hahmojen kehittely on hauskaa ja aina vaan hauskempaa, kun saa jonkun reaktion siltä henkilöltä, jolle ääntelyn esittää. Perheenjäsenen ärsyttäminen on helppoa ja usein tarkoituksellista ja veljen kanssa liittoutuminen on yhteistä hyvää.
Ihanaa, että teillä vietetään yhteisiä ruokahetkiä. Silloin on helppo virittää keskusteluja päivän tapahtumista. Ainakin meillä nuo keskustelut usein kohoavat loppua kohti ja pöydästä on pakko nousta viimeistään silloin, kun porukka nauraa vedet silmissä. Pojat on helppo saada nauramaan pieru-jutuilla vielä lukioikäisenäkin ja parhaiten jutut uppoavat juuri alakoululaisiin. Leikinlaskussa ei ole väliä onko kertojana lapsi vai aikuinen, kunhan kaikilla on hauskaa.
Kiireisen arjen keskellä poikien ilveilyt ärsyttävät ja tuntuu, ettei jaksaisi yhtään enempää lällättelyä. Toivottavasti kuitenkin jaksat aina joskus yhtyä tähän ilonpitoon. Yllätä pojat ja pistä paremmaksi. Seuraavana päivänä on helpompi sanoa, että eilinen riitti vähäksi aikaa ja nyt pidetään taukoa ja leikitään jotain muuta.
Kehitys kulkee ikävaiheittain ja riitely yleensä vähenee, joskaan ei lopu, lasten kasvaessa. Joinain aikoina tuntuu, että elämä on yhtä riitelyä ja joskus huomaa, että pitkän aikaa on mennyt ilman isoja riitoja. Kun ilveily loppuu, niin jotain muuta tulee tilalle. Toisinaan kuljetaan kriisistä toiseen, mutta onneksi usein on myös helpompia aikoja.
Antoisaa ja puheliasta kevättä sinulle ja pojillesi. Vitsailkaa ja leikitelkää sanoilla ja sanonnoilla. Olkaa kärsivällisiä toistenne suhteen.
Kiitos kun autoitte näkemään asian hyvän puolen. Tuo oli ihanasti sanottu että veljesten liittoutuminen keskenään on yhteistä hyvää. Näinhän se on, välillä vaan unohtuu kun ärsytys menee överiksi. Oikeastaan silloin pojat eivät varsinaisesti riitele kun vetävät samaa linjaa. Ja joskus ei tosiaankaan pokka pidä itselläkään ja on vaikea pitää alkuperäistä tiukempaa linjaa yllä ;).