Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Hei, olen ihan väsynyt ja melkein jo avuton meidän 6-vuotiaan tytön kanssa. Hän on ERITTÄIN voimakastahtoinen ja itsepäinen lapsi. Ennen oli todella nätisti ja uskoi kun sanottiin ja nyt ei ota kuuleviin korviisakkaan enää kieltoja.
Hän ei pue reippaasti eikä syö. Kiukuttelee melkein taukoamatta eikä usko kieltoja. Melkeimpä voisi jo sanoa erittäin haasteelliseksi lapseksi.
Olen kokeillut jäähyä->ei toimi enää. Olen kokeillut esim. jos ei syö että on ilman ruokaa seuraavaan ruokaan ei toimi. Olen koittanut antaa tarroja hyvästä käytöksestä. Olen antanut aikaa kahden kesken,askarrellut ja vaikka mitä eikä ole vaikutusta.
Nyt en enää keksi yhtään mitään keinoa.
Tämä arki on todella raskata tämän lapsen kanssa. Unen puutteesta ei pitäisi johtua kun nukkuu 11-12h yössä. Hänestä on tosin tullut yli vuosi sitten isosisko mutta ei senkään uskoisi enää vaikuttavan asiaan.
Pelkään vain pahoin että pitää sattua joku vahinko ennen kuin hän ymmärtää totella. Esimerkiksi hän ei noteeraa kieltoani kun huudan varo auto tulee kun juoksee tielle pihalta. Juuri ja juuri olen saanut napattua kiinni aina jostain ettei ole alle jäänyt.
Hän myös kantaa ilman lupaa vauvaa ja olemme kieltäneet mutta hän vain ei usko. Joskus on ollut lähellä ettei ole pienempi tippunut/keikannut sylistä lattialle. Olemme heti siinä kieltäneet,mutta ei ole tehonnut. Olemme myös laittaneet jäähylle tai ottanut jonkun lelun pois ei sekään ole auttanut.
Mietin että pitääkö minun viedä tyttö psygologille vai mitä tehdä? Meillä ei kerta kaikkiaan keinot enää riitä hänen kanssaan.
Usko pois, vauvantulo vaikuttaa vieläkin.
Meillä sisko sai pikkuveljen ollessaan 5v ja meno muuttui ihan kauheaksi. Se jatkui siihen asti kun koulu alkoi, eskarivuosi oli kauhea.Kun on saanut elää ainoana lapsena noinkin pitkään tulee sisarus vaikuttamaan läpi loppuelämän- hyvässä ja pahassa.
Muuta neuvoa ei ole kun se menee ohi. Seuraava vaihe on sitten jo kulman takana, sori vaan mutta olo ei helpota,vaikeudet vain muuttavat muotoaan :-)
Voi mä niin osaan kuvitella miltä susta tuntuu. Meillä on 4v poika ja 4kk tyttö ja jo ennen tytön syntymää alkoi mennä vaikeeksi, kun ei jaksanu pojan kanssa enää samaan malliin konttailla ison mahan kanssa ja vauvan synnyttyä tilanne tuntuu vaan kokoajan pahenevan ja oma väsymys ei kyllä auta asiaa. Meillä poika kiukuttelee ja narisee ihan kokoajan, paitsi silloin kun on mieluista puuhaa. JOs hän vaikka tahtoo jotain hän aloittaa sen narinalla, ei pyytämällä. Esim. jos tahtoo keksiä niin alottaa oikeen rasittavalla äänellä nariseen ” äitiii mä tiiän etten saa keksiä, mä en koskaan saa keksiä” jne. ja sitten esim. imetys tilanteessa poika alkaa aina riehumaan ja mölisemään nii ettei tämä utelias tyttö saa syödyksi. tai sitten poika tulee mun viereen silmät kiinuen ja saattaa hetken olla rauhassa ja hiljaa ja sitten alkaa säikyttely tai muu ärsyttävä käytös ja kun katson vihasesti nii sanoo, että vievaan mun lelut pois kyllä mä löydän ne tai vie vaan mut mun huoneeseen pääsen kyllä pois tai suutu vaan musta se on kivaa.. ja siinä vaiheessa äitin tarvii purra hammasta ettei raivostu. Pojasta kyllä huomaa, että äiti on yrittäny uhkailla, kiristää ja lahjoa :D ja tässä sitä nyt kärsitään niistä. En tiedä loppuuko tämä koskaan, ehkäpä kkun menee kouluun.. enkä osaa sanoa mikä meillä tai teillä vois auttaa, mutta ainakin hetkeksi auttaa kun saa avautua jollekin. PItäs pystyä olla lähtemättä kiukutteluun ja muuhun mukaan, mutta kun alkaa ottaa päähän nii koitappa siinä muistaa olla rauhallinen :D
TUo on kyllä ikävän kuuloista, ettei kuuntele oikeen varoituksia, sitähän tosiaan saa pelätä että jotain sattuu :/ meillä tuota esiintyy toisinaan kauppojan parkkiksilla ja saa sydän syrjällään olla ettei toinen vaan satuta itteään auton alle tai jotain..
KAi tässä täytyy vain koittaa jaksaa ja tämä puhuminen ainakin auttaa aina hetkeksi! RAnkkaahan se on joten paljon tsemppiä!