Hei,
kysyisin onko kellään vastaavia kokemuksia. 6-vuotias poikamme alkoi 2 viikkoa sitten saada väkivaltaisia pakkoajatuksia mm. pikkuveljestään ja kaikista mahdollisista näkemistään ihmisistä. Hän on hyvin älykäs ja pohdiskeleva. Perheeseen syntyi puoli vuotta sitten uusi vauva. Noin pari kuukautta aiemmin alkoi eskariuhma (suht. tavallisena uhitteluna jne.), jonka jälkeen alkoi jatkuva tunnustaminen ja nyt nämä ajatukset,
Kirjoitan lyhyesti koska olen todella uupunut ja peloissani. Olemme käyneet yhden kerran lastenpsykiatrilla, ja aikomus on käydä pari kertaa uudestaan, jotta saisimme mahdollisesti lähetteen kunnallisiin psykiatripalveluihin.
Olisin kiitollinen neuvoista vastaavassa tilanteessa.
Hei, mitä tarkoitat pakkoajatuksilla ja eskariuhmalla? Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluvat satunnaiset agressiot ja ”tuhmat ajatukset” mutta kasvaessaan ja saadessaan kotona ohjausta ja opetusta ne pitäisivät loppua. Lapselle on myös luonnollista tuntea vihaa ja kateutta uutta sisarta kohtaan mutta vanhemman tehtävä on silloin ”auttaa” lasta kasvamaan näistä tunteista yli. Esikouluikäisen pitäisi olla taidoiltaan jo sellaisen joka itse pystyy hallitsemaan kiukkuaan eikä esim enää kohdista niitä pienempiin esim pikkusisareen. Toistuvat agressiiviset puheet ja teot tietenkään eivät kuulu norm kasvuun, varsinkin jos ne eivät lakkaa ja ovat todella syviä tai tuhoavia. Varmasti äitinä tunnet lapsesi ja tiedät mikä tuntuu normaalista mikä ei. Jos eskari-ikäinen esim uhkaa väkivallalla vauvaa tai satuttaa silloin pitää hakea apua ja heti, olethan niin tehnytkin.
Onko lapsellasi kavereita, miten pärjää eskarissa? Voi olla että kyseessä on vain voimakas mustasukkaisuus. Ota lapsi mukaan hoitamaan vauvaa, kehu häntä paljon ja anna huomiota, eskari-ikäinen on vielä ihan pieni lapsi joka tarvitsee paljon ohjausta ja opetusta!!
Mustasukkaisuus on normaali tunne, kun perheeseen tulee pikkusisarus. Joutuu jakamaan vanhempien ajan ja huomion toisen kanssa.
Eskarista kannattaa kysyä, miten siellä menee. Voihan olla että hänellä on niinsanotusti kotinaama ja kylänaama,jolloin käyttäytyy oudosti vain kotona.
Onko kavereita eskarissa ja vapaa-aikana?
Entä harrastukset, 6-vuotias voi jo hyvinkin harrastaa jotain eskarin lisäksi.
Yhteistä aikaa isän kanssa,vaikka uimahalliin.
Ja toki yhteistä aikaa äidin kanssa, mitä kivaa yhdessä keksittekään.
Ja jos tilanne vain jatkuu, esim.toimintaterapiasta voisi olla apua.
Varhainen puuttuminen on tärkeää.
Jaksamista ja kaikkea hyvää teille.
Hei,
Pakkoajatukset ovat pakko-oireiden (kuten jatkuva käsienpesu, symmetria-pakko jne.) sukulaisia, lapselle (tai aikuiselle) tulee siinä päähän pelottavia tai oudolta tuntuvia ajatuksia, joihin ei yleensä liity ollenkaan impulssia toimia. Ovat kilttien ja tunnollisten ihmisten oireita, voivat olla luonteeltaan väkivaltaisia tai seksuaalisiakin. Monelle lienee tuttu tunne korkealla vuoren huipulla, kun tuntuu että ”on pakko hypätä koska kuitenkin kohta putoan”. Pakko-oireiset jäävät jotenkin näihin jumiin, ensin säikähtävät mitä tuli ajateltua ja kierre alkaa.
Poikamme on ennemmin ylikiltti ja varovainen eikä juuri näytä aggressiivisia tunteita.
Eskarissa ja kavereiden kanssa hänellä menee edelleen hyvin, eli sillä lailla on onneksi toimintakykyinen.
Yhteinen aika ja mukava tekeminen on tosi tärkeää, huomaan sen nyt itse vähän myöhään. Tähän saakka uusi vauva on vienyt liikaa aikaani ja huomiotani, ja tässä nyt sitten ollaan.
Olen iloinen että jaksoitte vastata.
Hei, olisipa hauska kuullq näin 10 vuoden jälkeen mitä aloittajan lapselle kuulju ja kuinka tämä aihe selätettiin. Kuvailu vastaa hyvin lähelle omaa esikoistani, täyttää pian 6v ja toinen lapsk on nyt 9kk. Vauvan synnyttyä oli vähän aikaa seesteistä, sitten paljon kiukkua minua kohtaan ja nyt alkanut tämä jatkuva itsensä soimaaminen ja juurikin tunnustaminen, myös ajatusten tunnustaminen. Tätä ei ole vielä jatkunut pitkään, mutta se on niin hallitsevaa täällä kotona, että aloimme huolestua. Olemme keskustelleet asiasta, ja välillä se ehkä hieman auttaakin. Neuvolaan otan kyllä herkästi yhteyttä, jos tämä jatkuu. Poika on kiltti ja herkkä luonteeltaan, mutta toisaalta myös reipas ja kaikkien kanssa toimeen tuleva. Päiväkodissa menee hyvin.