Olen 5-luokkalaisen pojan yksinhuoltaja. Yksinhuoltajaksi jäin pojan ollessa 1,5-vuotias. Olen aina viettänyt rauhaiseloa,en käy ulkona,viihdyn kotona lapseni kanssa. Lapsen isä ei ole ollut kuvioissa eron jälkeen. Mielestäni minulla on aina ollut hyvin läheinen ja avoin suhde lapseni kanssa. Olemme tehneet paljon asioita yhdessä ja jutelleet avoimesti kaikesta. Olen ollut läsnä. Toki myös riitelee, mutta aina pystytty puhumaan ja sopimaan asioista.
Nyt kaikki on muuttunut viime ja tämän vuoden aikana. Poika selkeästi pyrkii irtautumaan minusta,ymmärrän tämän. Se mitä en ymmärrä on,että poika haukkuu minua törkeästi kavereilleen ja keksii minusta inhottavia valheita. Poika haukkuu minua hulluksi ym.on ylimielinen ja törkeä! Kaverit varmaan jo luulevat,että olen aivan kauhea ihminen. En käsitä ollenkaan tällaista käytöstä. Kun yritän pojan kanssa jutella,niin hän ei kuuntele. Silti esim.iltaisin hän tulee kainaloon ja sanoo ”kivaksi” ym. Esimerkiksi eilen sanoi,että olen kiva äiti,kun vien ja teen hänen kanssaan asioita.
Tulee todella voimaton ja surullinen olo haukkumista ja valheita, joita hän minusta kehittelee. Mitä tässä voi tehdä? Välillä tuntuu,että jaksan vielä 6-vuotta,kun lapsi on täysi-ikäinen ja sitten heitän hänet omaan elämään pärjäämään yksinään,kun ei näköjään yhtään arvosta sitä mitä hänellä on.
