Meidän poika täytti juuri 4 vuotta. Pikkusisko kohta 2-vuotias. Poika on alusta saakka ollut hyperaktiivinen ja tuntuu olevan aivan jatkuvasti liikkeellä (yleensä hyppii tai juoksee, ei kävele). Toisaalta, jaksaa kyllä keskittyä pitkään ja hartaastikin, kunhan on jotain riittävän mielenkiintoista puuhaa. Hän on verbaalisesti ja liikunnallisesti melko lahjakas ja hänellä onkin usein vaikeuksia rauhoittua ja hiljentyä.
Asuimme vuoden ulkomailla, jossa hän oli vieraassa kieliympäristössä, mutta kotihoidossa sisarensa kanssa ja siten pääasiassa kuitenkin sai kommunikoida omalla kielellään. Jo siellä asuessamme pojalla oli paljon ns. hallitsemattomia raivokohtauksia, jolloin huusi täyttä kurkkua ja häneen oli vaikea saada kontaktia. Lisäksi, hänelle ilmaantui pelkotiloja nukkumaanmenosta ja esimerkiksi automaattisesti aukeavista ovista (hissit ym). Palasimme kesällä Suomeen ja loma-aika meni melko rauhallisissa merkeissä, mutta päivähoitoon palaamisen jälkeen tilanne mennyt taas todella hankalaksi. Ajoittain poika on kuin enkeli ja melkein yli-kiltti, mutta sitten aivan pienestä asiasta saattaa alkaa uskomaton rähinä ja riehunta, jolloin kontaktin saanti lähes mahdotonta. Sylissä rauhoittaminen ei onnistu lainkaan, siitä poika ahdistuu vielä enemmän. Poika itsekin myöntää, että kohtauksen aikana hänen tekee mieli potkia esim. seiniä tai jopa äitiä ja isää (onneksi ei siskoaan).
Olemme yrittäneet pysyä rauhallisena, vaikka toki välillä pinna palaa molemmilta vanhemmilta, kun poika selvästi tahalleen ärsyttää. Sitten raivokohtaus saattaa vain yhtäkkiä loppua ja tämän jälkeen poika täysin vastakohtaisesti yrittää olla kaikin tavoin mieliksi ja käyttäytyy ylikorrektisti. Olemme pyrkineet vielä keskustelemaan jälkikäteen tilanteesta. Kun tilanne jo rauhoittunut, saattaa sama rumba alkaa alusta hyvinkin herkästi.
Jotenkin alkaa olla neuvoton olo. Välillä varmaan jo ylianalysoi lasta mutta päälimmäisenä nousee huoli, että onko tämä täysin normaalia. Päivähoidossa ei tällaisia ongelmia ole, mutta lasta hakiessa, tilanne usein alkaa silmittömällä raivoamisella.
Mikä on normaalia.. onko tällainen mielialan nopea vaihtelu, rauhoittumisvaikeudet ja herkkä mutta toisaalta ”macho” luonne aivan normaalia vai pitäisikö sitä selvitellä tarkemmin??? Onko odotettavissa tilanteen pahentumista vai parantumista? Alamme olla aika uupuneita, eikä aina jaksa vain ”ymmärtää” lasta. Ja jos rajojen kanssa jo nyt näin hankalaa, mitä sitten murkkuikäisenä?
Kiitos jo etukäteen kommenteista!
Niin tutun kuuloista, tiedän mitä tai luulen teitäväni miten tuo imee voimat. Itse otin asian neuvolassa puheeksi ja olemme käyneet vuoden verran erilaisissa psykologin tutkimuksissa ja nyt nelivuotis-neuvolasta saimme vihdoin lähetteen toimintaterapiaan. Suosittelen lämpimästi ottamaan lähimpään kasvatus- ja perheneuvolaan yhteyttä, siihen kun ei tarvita lähetettä niin osaavat kyllä neuvoa ja ohjata erilaisia toimintaohjeita arkeen ja siellä ei ensimmäiseksi lapselle haeta jotain diagnoosia vaan ohjataan arjessa selviytymisessä!!!
