Lapsi hakee rajojaan ja turvaa. Rajat, jotka ovat aina suht samat, antavat turvaa. Lapselle on myös tärkeää saada ennakointia tulevasta: kerrotaan, mitä tänään tapahtuu ja missä järjestyksessä. Jos lapsi leikkii vielä aamiaisen jälkeen, on parikin ennakkovaroitusta tarpeen: ”Pienen hetken päästä lähdetään”, tai näytetään kellosta, missä asennossa esim pitkä viisari on kun aletaan pukea. Tähän tietenkin vaaditaan kello, jonka lapsi näkee. Joillekin lapsille viestiä selkiyttää kuvat, jotka kertovat päiväjärjestyksestä (papunet.net, kuvatyökalu). Vanhemman kanssa voidaan suunnitella päivä kuvina, ja lapsi voi kuvista käydä tsekkaamassa, mikä päivän hetki nyt on, ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Meillä aikuisillakin on kalenterimme, jonka avulla voimme ennakoida. Se on konkreettisempaa kuin pelkkä puhe. Joskus lapsi vaan kiukuttelee kokeillakseen valtaansa. Lapsi voi päättää pienistä asioista: esim minkäväriset sukat laittaa, aikuinen päättää isommista: sukat laitetaan. Lapsi kokee turvaa, jos aikuinen päättää, eikä hänen tarvitse pohtia liian suuria asioita. Turva tulee myös siitä, että kun aikuinen on tarpeeksi vahva määrätäkseen lasta ja pitääkseen säännöistä kiinni, hän on tarpeeksi vahva myös pelastamaan lapsen möröiltä. Jos lapsi kokee, että hänellä on yliote aikuisesta, hän kokee turvattomuutta: Kuka sitten pelastaa, kun hän on vahvempi kuin aikuinen ja silti pelkää mörköä?
kerroit, että teillä on pientä väkeä kotona. ehkä kateus ja mustasukkaisuus tekevät kiukun. 4,5-vuotiaskin haluaisi olla kotona jakamassa äidin huomiota. Ymmärrettävää. Asiasta kannattaa keskustella ja pohtia, mikä tunne on kiukun takana. Lapsi oppii tunnistamaan ja nimeämään tunteitaan ja toistenkin tunteita.Papunetissä on myös tunnekuvia, joita voi käyttää konkretisoimaan tunteita. kannattaa aloittaa neljästä perustunteesta.
Onnea kiukkukohtausten vastaanottoon ja hallintaan! ;)
Juuri näin! Rajoja vaan niin lapsi ei ole kuin lastu laineilla, aikuiset päättävät mitä tehdään ja milloin, sen voi sanoa ja pitääkin sanoa ääneen. Ennakointia niin paljon kun tarvitaan esim: Tänään iltaruoan jälkeen lähdemme kylään, muistatko kuinka kylässä pitää käytäytyä ym juttelua niin lapsi tietää mitä häneltä odotetaan ja mikä on sallittua ja mikä ei. Sitten suullista kehua ja kiitosta jos lapsi on tsempannut ja toiminut oikein, ei aineellista kiitosta siis!
Tsemppiä!
