Hei,
Osaisiko kukaan neuvoa epätietoista äitiä, että mistä narusta saisin vedettyä, kun meidän kotona ihanan eläväinen ja reipas poika, kirjaimellisesti lopettaa oman leikin, jos vaikka leikkipuistossa toinen lapsi tulee vaikka keinumaan tai liukumaan. Olen aina tilanteessa hänelle sanonut, että ei sinun tarvitse lopettaa omaa leikkiä, mutta silti näin tapahtuu toistuvasti.
PK:ssa hän kaipaisi kavereita, mutta ei ole saanut niitä. On perheen ainokainen. Olemme kovasti koettaneet häntä kannustaa, ja opastaa, mutta tuloksetta.
Osaisiko joku kokeneimmista neuvoa?
En tiedä, onko tästä apua, mutta mielestäni 3-vuotias on sosiaalisen elämänsä aivan alkutaipaleella, ja siksi vasta opettelee pikkuhiljaa miten muiden kanssa ollaan. Toisilla vaan kestää vähän pitempään löytää oma tapansa tehdä tuttavuutta ja ottaa kontaktia muihin lapsiin. Voi olla että lapsenne ei ole vielä valmis yhteisleikkeihin. Hienoa että tarjoatte turvallisia mahdollisuuksia kontaktin ottoon. Lapsenne tarttuu niihin kun on siihen valmis. Jos hän ei tunnu kärsivän nykytilanteesta itse, vaan valitsee vapaaehtoisesti tarkkailijan roolin, en olisi vielä huolissani. Jos tilanne on samanlainen esim. vuoden päästä, neuvoa kannattaa kysyä vaikkapa perheneuvolasta.
