toivottavasti joku osaisi auttaa minua… meille on perheessämme kolme vuotias ja 3 kk ikäiset lapset… ennen kuopuksen syntymistä esikoinen kävi itse potalla, nukkui omassa sängyssä koko yöt, söi hyvin ja oli oikea enkeli. Nyt kumminkin kaikki on muuttunut. Kuopuksen syntymän pissitään lattialle tai housuihin ja monesti tullaan oikein äidin nenän eteen se tekemään…. nukkumaan esikoinen ei enää haluaisi mennä omaan sänkyyn mutta iltasatua kun lukee tunnin niin kumminkin nukahtaa omaan sänkyyn… mutta viimeistään neljältä yöllä alkaa huutamaan täyttä kurkkua omassa sängyssä eikä enää saa nukkumaan omaan sänkyyn joten tulee meidän sänkyymme nukkumaan. Syömään en enää saan millään ilveellä lastani syömään… jos olen ostamatta kaupasta muroja ja paahto leipää niin ei kerta kaikkiaan syö mitään. Annan esikoiselle aikaa aina kuopsen nukkuessa ja leikimme ja muuta. olen koittanut muistuttaa lastani käymään potalla ja olen koittanut keskustella lapseni kanssa kaikesta mikä on muuttunut… Kuopuksen on ottanut vastaan hyvin ja leikkii ja juttelee ja laulaa ja vaikka mitä kuopuksen kanssa onneksi. mutta ollaan alettu huutamaan ja saamaan itku potku raivareita ja nakkelemaana tavaroita.. kaupassa käynti on yhtä hullun myllyä, kylässä vielä hirveämpää.. olen kohta polttanut itseni loppuun ja tunnen itseni huonoksi äidiksi, isä on yrittäjä joten tekee pitkää päivää ja ei kotona paljon oleskele… Jos jollakin on edes pientä neuvoa miten saisin elämästämme jotenkinkaan helpompaa niin pyydän että auttaisitte….
Hei! Kolmevuotiaasi on parhaassa uhmaiässä ja koettelee sekä sinua että omia rajojaan. Syömiset, pukemiset ja kaupassakäynnit ovat niitä koetinkiviä, joissa varmasti saat laskea useasti kymmeneen tai sataan ja tunnet itsesi turhautuneeksi ja väsyneeksi. Pelkässä uhmaiässäkin on parhaimmillaan tai pahimmillaan jaksamista, mutta sinulla tähän lisätään vielä mustasukkaisuus, kun perheeseen on tullut uusi vauva. Kerroit, että ennen kuopuksen syntymää esikoisesi oli varsin oma-aloitteinen ja käyttäytyi hyvin. Kuopuksen tulo on hänelle selvästi iloinen asia, mutta myös hämmentävä, koska huomiota jakamassa on nyt hänen lisäkseen myös toinen. Joskus vanhempi lapsi voi olla hyvinkin torjuva ja jopa agressiivinen uutta tulokasta kohtaan. Teillä ei ole onneksi näin, vaan vauva on selkeästi saanut heti paikan esikoisen sydämestä. Tästä huomiosta ja huolenpidosta häntä kannattaa myös kiittää ja kehua. On aika yleistä, että vanhempi lapsi myös taantuu taidoissaan kun perheeseen syntyy vauva. Syöminen, potalla käynti ja nukkuminen ei enää sujukaan kuten ennen. Teillä tähän yhdistyy vielä uhmaiän tuomat lisämausteet. Oletko tutustunut tällä sivustolla olevaan materiaaliin, http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi on uhmaiässä? Siellä on mielestäni hyviä vinkkejä ja tukea uhmaikäisen vanhemmalle.
Vauvan tulosta huolimatta teillä on myös jakamatonta yhteistä aikaa vauvan nukkuessa. On tosi hienoa, että jaksat leikkiä ja touhuta hänen kanssaan. Vaikkei se ehkä juuri nyt ole kovin palkitsevaa, niin ajan kanssa esikoisesi huomaa, ettei hänen asemansa ole uhattuna, vaan äiti on myös häntä varten edelleen. Sinun ei todellakaan kannata miettiä, että olisit huono äiti, yrität ehkä liikaakin ja siksi oma jaksamisesi kahden pienen lapsen äitinä on äärirajoilla. Sinun jaksamiseesi pitäisi saada lisää voimavaroja. Kerroit, että miehesi on yrittäjä, eikä hänestä ole juurikaan apua arjen pyörityksessä. Onko muita läheisiä, jotka voisivat auttaa arjen pyörityksessä? Käyttekö leikkipuistoissa tai perhekerhoissa? Onko esikoisella leikkikavereita lähiseudulla? Onko sinulla asuinalueellasi joitain äitejä, joiden kanssa voisit jakaa arkea? Moni muu on usein samassa ahdingossa, mutta tilanteesta puhuminen tai arjen jakamisen ehdottaminen on jotenkin ison kynnyksen takana. Kannattaa olla rohkea ja ottaa asia puheeksi, ehdottaa vaikkapa ensin, että voisit itse katsoa jonkun toisen isompaa lasta puistossa sen aikaa kun perheen äiti käy vaikkapa kaupassa. Vastavuoroisuus alkaa helposti toimimaan, kun ensimmäinen askel on otettu.
Voimia sinulle, ole rohkea. Äläkä vaadi itseltäsi liikaa.
terveisin Maisa