Perheessämme on 3-v ja 3kk ikäiset pojat.
Vauvan kanssa kaikki menee hyvin.
Isomman kanssa on suuren suuria ongelmia.
Poika on aina ollut vilkas ja kova menemään.
Siirtymiset tuottavat päänvaivaa. Eli esim. uloslähtö on täyttä tuskaa. Ilmoitan pojalle että kohta lähdetään ala valmistautumaan, niin seurauksena on että poika lähtee juoksemana karkuun ja just sillon on leikki kesken. Eli lopulta ulkovaatteet joudun pukemaan väkisin. Kuitenkin on sitten mukavaa kun ollaan ulkona. Ennakointi ei auta lähtöjä millään tavalla, tuntuu että jopa pahentaa. Lisäksi aamu-/iltahommiin ryhtyminen on hankalaa, kun sanotaan että kohta syömään, pesulle jne, niin sekoilu alkaa. Ikäänkuin menee johonkin ”tilaan” ja juoksee karkuun jne.
Itselläni pinna palaa aika herkästi tähän perusjutuissa temppuiluun. Vinkkejä miten helpottaa lähtöjä ja aamu-/iltatoimiin ryhtymisiä ?
Leikkipuistossa poikani haluaa aina lainata kaikkien muiden leluja, vaikka meilä olisi kaikki perheen omat hiekkalelut mukana. Osaa mennä kysymään itse saako lainata jne, ei siinä mitään. Mutta itse koen sen jotenkin ”noloksi” kun aina menee kerjäämään leluja lainaan. Jos joku lapsi sanoo ettei saa lainata niin lopputulos on armoton huuto.
Poika on ollut aina sosiaalinen, eikä ikinä ujostellut ketään. Joka paikkaan kuljetaan juosten ja on kova kiipeilemään.
Hei,
Meillä on kohta kolmevuotiaan kanssa noissa siirtymätilanteissa vähän samaa ongelmaa, varsinkin uloslähdössä. Tytöllä oli vauvana vähän refluksintapaista ongelmaa ja luulen, että siitä jäi tapa itkeä uloslähdön yhteydessä (kun vauva oli syötetty ja laitettiin vaunuihin, niin tietenkin itku alkoi).
Olen yrittänyt kitkeä uloslähtötemppuilua pois ja ollaan menty parempaan suuntaan. Komennan, että ei ole syytä itkeä/temppuilla/juosta karkuun, vaan nyt lähdetään. Saa kovasti kehuja, jos lähtee reippaasti. Jos venkoilu jatkuu, uhkaan laittaa lelun jäähylle (toimii meillä paremmin kuin lapsen laittaminen jäähylle) ja laitan sitten, jos huono käytös jatkuu. Meilläkin ennakoidaan ja motivoidaan ja ties mitä, mutta nyt olen jotenkin niin kyllästynyt tilanteeseen (mielestäni vain huonoa, totuttua käytöstä, jota ei olla saatu käännettyä positiivisemmaksi). Pikku hiljaa meillä on menty parempaan suuntaan tässä. Nykyisin myös selittäminen tuntuu menevän joskus perille ”ei äitikään itke ja huuda/juokse karkuun kun pitää mennä jonnekin”. En tiedä mitään yleistä vinkkiä aiheeseen, itse valitsin tuon ”ryhtiliikkeen” eli sen, että ulos mennään, sitä ei tarvitse itkeä eikä temppuilla ja jos asia ei onnistu, niin sitten tulee joku rangaistus (eli se lelu hyllylle). Olen siis itsekin päättäväisempi asian kanssa ja hoidan tilanteen rauhallisesti, mutta ripeästi. Samaa tapaa noudatan aamu- ja iltatoimissa: ”hampaat pestään, ei siinä sen ihmeempää”. Huutoa tulee välillä, välilllä kisataan isoveljen kanssa, kenen hampaat pestään ensimmäisenä. Tai kenen kanssa ne pestään, isin vai äidin.
Esikoisen kanssa mitään tällaista ei ollut, joten vaikka osittain kuuluu ikäkauteen, taitaa olla myös luonnekysymys ja meillä ehkä paha tapakin. Ymmärrän todella hyvin, että kärsivällisyys ei ole parhaimmillaan, kun on kotona temppuileva 3 v ja vauva. Itselläni kärsivällisyys on kasvanut kovasti, kun nuoremman vauva-ajasta päästiin eteenpäin. Mutta koeta kokeilla rauhallisuutta, jämäkkyyttä ja systemaattisuutta (ts. päätät, että nyt tämä uloslähtövenkoilu loppuu ja eiköhän se sitten ajan kanssa lopukin). Sitkeyttä ja voimia!
Meillä on kans pojan kanssa tuota uhmaa, että juostaan kun pitäis pukea. Meille on toiminut joko se, että sanon: ”noniin , äiti lähtee nyt… Tuletko lukemaan?” tai sitten ANNAN LAPSEN päättää: ”tulepa katsomaan , haluatko laittaa nämä bailata nämä housut? Laitetaanpa reippaasti.” lapsi saa itsekin pukea/harjoitella. On toiminut monessa asiassa tuo vaihtoehtojen antaminen :) esim. Teetkö pissan pöytään vai wc-istuinrenkaalle?
Joo, meillä on toiminut tuo vaihtoehtojen antaminen hyvin. Se vie (joskus, ei aina) lapsen huomion pois siitä, mitä pitikään vastustaa.
ennakointi, kohta lähdetään, viimeiset leikit jne.
sitten
”Nyt lähdetään ulos. Mennään yhdessä eteiseen, haluatko tänään sinisen vain punaisen pipon? Tiina itse päättää. Tässä on puku. Kummat lapaset otat? Tiina päättää ihan itse.”
Jos on kaksi lasta, niin toinen saa sammuttaa eteisen, toinen kylppärin valot. Jne, meillä tuntuu toimivan. vaikka isompi onkin sellainen supervitkuttelija…