Ottaisin mieluusti vastaan vinkkejä, miten saisi rajojaan testaavan kohta 3-vuotiaan menemään nukkumaan.
Ongelma on sekä päivällä että illalla, että lapsi ei suostu jäämään sänkyynsä/ huoneeseensa nukuttelemaan iltasadun jälkeen, vaan karkailee kikattaen ympäri kämppää.
Takaisin palautus huomiotta on vain hauska leikki, jota lapsi jaksaa paljon pidempään kuin aikuiset. Pari kertaa toimi jonkun lempilelun tai DVD:n joutuminen jäähylle rangaistuksena, mutta sitten tämäkin keino menetti tehonsa, muita leluja kun riittää. Tarroja meillä saa hyvin sujuneista aamu- ja iltatoimista ja viidellä saa jotain pientä kivaa, kuten uuden pikkukirjan tms. Iltatoimien kohdalla vaan on vähän vaikea antaa tarraa siitä, että jää nätisti nukkumaan sänkyynsä :D Niinpä tarran on saanut jo yökkärin pukemisen jälkeen, eikä sen poistamisella uhkailu auta pysymään sängyssä. Aamuun ei jaksa odottaa illan tarraa, eikä tuo tarra nyt kuitenkaan ole ihan riittävä houkutin sängyssä pysymiseen.
Iltasadun jälkeen pyrin jäämään vielä hetkeksi juttelemaan päivän tapahtumista kahdenkesken, kaikessa rauhassa, mutta nyt siitäkin tilanteesta lähdetään juoksemaan karkuun. Lapsi on siis jäänyt jo pari vuotta nätisti nukuttelemaan itsekseen, saattaa pimeässä huoneessa höpötellä tai lauleskella joskus tunninkin itsekseen, mikä on mielestäni ihan OK, kunhan ei lähde riehumaan muualle.
Unilta lapsi saa herätä omia aikojaan ja herää joka aamu jokseenkin samaan aikaan – on tarkka kuin kello tuon rytminsä kanssa. Suunnilleen saman rytmin pyrin pitämään päivissä, kuin mitä tarhassa on, mutta vauvaperheessä nyt ei aivan kellontarkkaa aikataulua pysty pitämään.
Pikkusisaruksen syntymä 4kk sitten näkyi valtavana huomiontarpeena aikuisilta, mutta tämä on jo vähentynyt. Huomiota kyllä haetaan runsasti siirtymätilanteissa esim. kylään tai vaikka leikkipuistoon lähdettäessä; silloin tehdään kaikki kielletyt asiat ja vanhemmat toivovat lukkoa lapsen huoneen oveen, jotta sen pahanteon saa rajoitettua omaan huoneeseen… Pahimmillaan nimittäin huomiota haetaan kiusaamalla perheen lemmikkejä vanhempien keräillessä kamoja lähtöä varten.
En tiedä, onko tuo karkailu enemmän rajojen testaamista vai huomion hakemista, sinänsä ihan sama, hermot sen kanssa menee joka tapauksessa – nukkumaanmeno kestää nykyään illalla pari tuntia, joten aikaa mihinkään muuhun ei illalla jääkään. Huuto ei toki auta tilanteessa, mutta eipä sitä kyllä pysty itseään aina hillitsemäänkään – pokka meinas itseltä pettää, kun kerran huomasin huutavani lapselle: ” Älä huuda, kun äiti huutaa sulle!”
Hei, aina vaan pitkää pinnaa kysytään vanhemmilta, eikö vaan…Tulee muutama asia mieleeni; 3-vuotias on kyllä aika pieni vielä hallitusti itse säätelemään toimintaansa vaikkakin olisi tarroja tai palkintoja luvassa..olen ehkä liian vanhanaikainen mutta mielestäni arkielämä lasten/perheen kanssa tulisi sujua pääsääntöisesti ilman tarroja tms joka hetkellä..onko lapsenne kovin vilkas ja millainen hänen päivänsä on? onko riittävästi aktiivista toimintaa, ulkoilua, liikuntaa, leikkejä ym? hän on päiväkodissa? Illalla lapset kaipaavat kovasti perheen ja vanhempien seuraa, saahan hän niitä?
Sitten tuohon nukkumiseen; voisitteko siirtää hieman nukkumaan menoaikaa, esim 0,5h, jo hyvissä ajoin pitää aloitella iltatoimia ja tehdä ne samoin aina, se valmistaa pientä lasta uneen, rauhallista toimintaa, ilapalaa, pesut, iltasadut..itse en koskaan nukuttanut lasta pimeässä ja usein istuin sängyn vieressä niin kaunan kun lapset nukahti ja siihen meni n10min..sitten jos lapsi ei pysy sängyssä, kannat takaisin vaikka 100kertaa, kyllä sinulla on vanhempana varmasti enemmän voimia kuin lapsellsi..ehkä lapsellasi on kasvukausi/kehittymiskausi joka häiritsee unta, uskon että se menee ohi.huutamalla ei kyllä uni tule se on varmaa..minusta lapsesi toiminta/käytös on ihan normaalia ikätasoonsa ajatellen, pieni vielä on ja tarvitsee paljon turvaa ja hoivaa ja toistoa ja sinnikkyyttä.
Hyvin kuvattu tilanne. Miltähän 3-vuotiaasta tuntuu perheen muutosvaiheessa, kun vauvan tuleminen perheeseen onkin hyväksyttävä. Luullisin 3-vuotiaan taistelevan paikastaan vanhempiensa huomion kohteena tavalla tai toisella. Löytyisikö äidillä hetken aikaa puuhata, leikkiä päivittäin yhdessä 3-vuotiaansa kanssa.Onnistuisiko 3-vuotiaan nukuttaminen viereen kun tuo vanhemmuuden lähelläolotarve on niin keskeinen. Pidä vanhemmapana huolta itsestäsi ja nuku myös riittävästi.Kyllä 3-vuotias pikku hiljaa tottuu siihen, että kotona on myös toinenkin pienempi lapsi kuin hän.
Hei äiti!
Kuulostaa siltä, että 3-vuotiaasi on kokeilemassa rajojaan oikein tosissaan ja vauvan vaatiman hoidon kanssa elätte perheessänne todella väsyttävää aikaa. Kuten arveletkin on kysymys varmastikin huomion hakemisesta ja uuden vauvan tulon aiheuttamasta muutoksesta. Kaiken päälle lapsesi on ikänsä puolesta todennäköisesti uhmaiän vaiheessa testaamassa vanhempien ja myös kotieläinten kestävyyttä.
Olet saanut paljon hyviä neuvoja muilta vastaajilta. Niiden lisäksi näiden MLL-sivujen tietokulmasta löytyy myös paljon vinkkejä nukkumisongelmiin ks. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni/taapero/ . Kannattaa myös katsoa lapsen kehitysvaiheista kertovat sivut, jotka avautuvat yläpalkin lapsen ikäkausia 1-3 ja 3-5 klikatessa. Siellä on mm omat sivut uhmaiästä ja rajojen asettamisen vinkkejä. Myös neuvolassa löytyy varmastikin vinkkejä ja oppaita näihin tilanteisiin
Hienoa, että olet kysynyt neuvoja. On tärkeää purkaa välillä omaa väsymystä hankalassa tilanteessa. Ja myös pitää huolta omasta jaksamisesta, jota rajojen ja rakkauden rakentamiseen tarvitaan.
Kaunista kesää sinulle ja perheellesi!