Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Hei. Kaksivuotiaamme on ollut paljon viime aikoina kipeänä (kuume ja angiina) ja nyt hänen tervehdyttyään tuntuu kun hän olisi eri lapsi. Entinen energia on täysin tiessään eikä edes lastenohjelmat kiinnosta. Leluilla ei juuri leiki eikä enää juttelekaan entiseen malliin. Illat ovat pahimpia: menee hyvin kyllä nukkumaan, mutta parin tunnin päästä päättääkin nousta ylös eikä halua enää nukkua. Huutaa sängyssä peittoa, tyynyä, nälkää, housuja – mitä aina sattuu keksimään. Eikä huuto lopu, vaikka miten hyvin peiton laittaa päälle ja tyynyä pöyhii.
Nykyään hän vain valittaa joka asiasta eikä entisestä iloisesta ja energisestä pojasta ole jälkeäkään. Alamme olla uuvuksissa hänen kanssaan, koska mikään ei tehoa. Ennen jäähyllä istuminen oli hänelle selkeä osoitus siitä, että hän on käyttäytynyt huonosti, mutta nyt silläkään ei ole mitään tehoa. Nukuttu ei olla kunnolla moneen viikkoon hänen takiaan eikä elämässä ole viime aikoina ollut mitään iloa. Positiivista huomiota olemme antaneet hänelle entistä enemmän hyvinkin pienistä asioista ja kehuneet, halineet ja pussailleet, että hänellä olisi hyvä olla ja että hän tuntisi rakkautta kotona. Sekään ei auta.
Mieheni mietti, voiko lääkeillä olla joku vaikutus siihen, että hän on mennyt sekaisin. Kuumeen ollessa korkea, hänelle annettiin paljon Buranaa ja Panadolia vuorotellen sairaanhoitajan ohjeiden mukaan. Angiinaan hän sai lisäksi V-Peniä ja nyt hänellä on jo toinen kuuri sitä menossa. Onko kenelläkään kokemuksia asiasta tai mitään vinkkejä, miten toimia?
Hei!
Minusta tuntuu että tuo ”persoonallisuuden muuttuminen” kuuluu tuohon ikään. Meillä tyttö ikäänkuin ”muuttui” tuossa 2-3 ikävuoden välissä, juurikin saman tapaisesti eikä meillä ollut ainakaan mitään lääkekuureja/sairasteluja. Kyse voi varmaan olla ns. uhmaiästä. Tytöllä on edelleen kausittain sitä, nyt 3,5v., että mikään ei kelpaa, iltaisin keksii vaikka mitä veruketta ettei tarvitsisi mennä nukkumaan, esim. jano, nälkä, peitto, unilelu (heittelee em. lattioille että pääsee huutamaan niitä), vessahätä jne. Tuntuu ettei positiivisella huomiolla meidänkään kohdalla ole mitään merkitystä. Negatiivista palautetta kun antaa tai komentaa, niin sama jatkuu heti viiden minuutin päästä. Mutta sitten kun tämä ”kausi” on ohi, sieltä paljastuu se tyttö joka on se meidän oma tyttömme. Kestot vaihtelee. Silloin kun on ”huono kausi” niin silloin tapahtuu pissa- ja kakkavahinkojakin useammin, tuntuu että tyttö uhmaa myös vessassa käyntiä.
Vinkkejä ei nyt ollut valitettavasti, mutta jospa teilläkin se olisi tuota ”uhmakautta” joka menee ohi sitten? :) Kovasti tsemppiä!!!
Hei,
Minullekin tuli ensimmäisenä mieleen tuo uhmaiän alkaminen, meillä on vähän samanlaista ilmoilla 2,5-vuotiaan kanssa. Yleinen innostuneisuus ja avuliaisuus on muuttumassa omaksi tahdoksi ja tuntuu ihan selvästi, että myös vanhempien pinnan testaamiseksi ja rajojen etsimiseksi. Ja omat projektit ovat niin tärkeitä, ettei niitä voisi ikinä keskeyttää…
Tuntuu myös, että lapsi tarvitsee yhä enemmän aktiviteettia päivisin, ettei ”hypi seinille”: enemmän ulkoilua, mieluusti muiden lasten seurassa, enemmän keskustelua vanhempien kanssa ja omia hommia, esim. piirtämistä, muovailua jne.
Voi myös olla, että pitkä sairausjakso on vienyt voimia, lihakset ovat heikentyneet jne. Jotkin lääkkeet myös selvästi väsyttävät lapsia.
Ikävin vaihtoehto olisi tietysti, että lapsi olisi vielä saanut jonkin uuden jälkitaudin, joka aiheuttaa kipua tai pääsärkyä, mikä tietysti tekee kiukkuiseksi. Mutta silloin varmaan olisi myös kuumetta.
Tsemppiä! Ohimenevä asia tämä varmasti on, ja tutut piirteet tulevat taas ennen pitkää esiin. :-)