Koulu ei sujunut.. ei mitenkään.. ahdistelua netissä ja lopulta meni elämän halu . Huostaanotto oikeuden käynti tässä kuussa, lapsi karannut laitokselta.. tarvitse äitiä.. toista vuotta sijoituksessa ja on oppinut siellä alkoholin käyttö ja melkein jopa huumeet, oppinut varastamaan ja pyrkii tekemään kaikki että muut hänet hyväksyisi, ei väliä vaikka hakis toisten puolesta huumeet tai alkoholia kunhan vaan häntä hyväksytään, tämäkö tekee hänestä hyvä ihminen?. Minulle edelleen kerrotaan että on paras hänelle mutta onko? Voiko oikeasti olla parasta? Ei kotona ole ollut tällaisia ongelmia..nuori ei halua enää..ei jaksa..ei kykene ja jopa välillä mieti itse tappamista koska se paikka häntä ahdistaa. Eiks äiti tunne oma lasta parhaiten, eiks sillä ole väliä? En muka jaksaa . . Toki väsynyt olen välillä mutta annan viimeiset voimat jos tarvetta on, ottaisin itselleni kaikki pahat olot. Se, että on välillä raskas niin tekeekö se minusta huono ihminen? En muuta haluaa kuin se, että lapseni voi hyvin olkoon täällä tai missä vaan. Sitten on niitä perheitä jolla on todellinen hätää, eikä välttämättä saa sitä apua koska kaikki paikat täytetään näillä mun lapsen tapauksella.
