Siirry sisältöön
Nimetön

Kyyneleet tulee kun lukee muiden vanhempien kirjoituksia ja ajattelee omaa elämää ja ainoa tyttöä.olemme nähtävästi menossa siihen suuntaan että meillä ei ole muuta yhteistä kuin veri. Olen yh äiti kasvattanut tyttäreni aina yksin.en tiedä missä,milloin ja miten makasin äitinä että tytär vihaa mua jo tuossa iässä. Aina oon yrittäny kehua,kannustaa olla tukena kertoa miten tärkeä ja rakas tytär on mulle. Yritän viettää laatuaikaa yhessä,käydä ulkomaan matkoilla,ostaa mitä hän haluaa.ei mikään kelpaa aina pahalla päällä tiuskii ei kuuntelee paiskoo ovia ym. En tiedä miten pitkään ite kestän kun itken nyt jo koko ajan ja elämä ei maistuu.

Nimetön

Kuulostaa tutulta. Meillä oli tuollaista monta vuotta, kun tytär oli siinä 13-16 vuotias. 14-15 v oli kaikkein pahin vaihe. Sain moneen kertaan kuulla, että en merkitse hänelle mitään. Lisäksi oli kaikenlaisia muitakin ongelmia ja irtiottoja, joita ei mielellään muistele. Ja lähes aina oli pahalla päällä.
Luulen että olette olleet tyttäresi kanssa tiivis parivaljakko ja hän tekee nyt murrosikään kuuluvaa eriytymistä sinusta. Aikaa myöten uskon tilanteen helpottavan teilläkin. Hänelle on myös tärkeää, että tuossa vaikeassa iässä on joku, jolle uskaltaa purkaa paineita. Kaveripiiri ym. paineet ovat tuossa vaiheessa valtavat. Jossain kohtaa tehtiin tyttäreni kanssa oikein diili, että minulle voi purkaa paineet, ettei tarvi sitten mulle. Ei hän oikeasti sinua vihaa. On varmasti ihan päinvastoin. Jatka vaan sitkeästi tuota yhteistyötä ja yhteisiä reissuja tms. hänen kanssaan. Me ollaan nykyään tyttäreni (20 v.) kanssa oikein hyvissä väleissä, ja voidaan jo hiukan nauraakin murrosiän kuohuille. Kyllä hän tempperamenttisena ihmisenä välillä edelleenkin purkaa paineita minuun, mutta olen jo oppinut siihen, ja tiedän että tuo paineiden purku on tavallaan luottamuksen osoitus. Raskasta se siltikin on. Tsemppiä sinulle.

Nimetön

Hei
Teidän suhde on muuttumassa. Olette eläneet hyvin läheistä elämää keskenänne. Nyt tytär alkaa itsenäistyä ja em. syystä se on tavallista vaikeampaa. Kaveripiirin merkitys lisääntyy tuossa vaiheessa, joskushan ihmisen on lopulta tultava toimeen ilman omia vanhempiaan ja voitava luottaa muihin ihmisiin. Tue kaverisuhteita! Ja pysy niistä kartalla. Yritä vähitellen päästää irti. Toinen asia on, että olet normaalia enemmän joutunut panostamaan tyttöön. Nyt sinun olisi aika panostaa itseesi: hoida kuntoasi, harrasta, tee kivoja juttuja. Elä omaa elämääsi täysin rinnoin. Mitä paremmin voit, sitä mukavammalta tytöstä tuntuu. Joka tapauksessa hän tietää, että voi aina luottaa sinuun ja kääntyä puoleesi, jos tulee vaikeuksia. Kohta teitä on kaksi tasavertaista aikuista. Lopulta osat vaihtuvat, mutta siihen on vielä pitkä aika. Eli nauti elämästäsi tässä ja nyt.

Nimetön

Vaikea tilanne. Voi olla ,että lapsesi on vaikea käsitellä asioita ja kasvuaan, voi harmitella ettei ole isää perheessä ja purkaa pahaa oloaan sinulle.Tuon ikäisill voi olla kaveri ja ulkonäköpaineita. Pitäisi päättää mihin kouluun hakea, paljon paneita. Oletteko käsitelleet eron nuoren kanssa läpi, tuonikäinen voi miettiä myös sitä miksi erosit isästä yms. Toisaalta voit ajatella ,että oletluonut hänelle turvallisen olon kotona ,koska hän uskaltaa sanoa miten paha olo on ja kiukutella. Jos lapsi kokee kodin turvattomaksi yleensä nuori ei puhu vaan sulkeutuu. Älä yritä ostaa rakkautta, pidä huoli hänestä,ja perustarpeista, älä takerru, vaikka onkin ainut lapsi. Kerro hänelle hänen kiukutessa, että rakastan sinua ,jos haluat jutella olen täällä; tarjoa lohtuasi. Jos nuori haluaa omaa aikaa, anna rauhottua huoneessaan sitten kysy haluatko jutella ja kenties sitten juttelu onnistuukin. Kysy kavereista, koulusta, tulevaisuuden suunnitelmista; anna lapsen kertoa mitä haluaa. Kohtele häntä nuorena aikuisena, liikaa ei saa holhota. Älä huoli kuulostaa siltä ,että nuoresi käy vaikeaa kasvuvaihetta läpi, hän varmasti sinusta välittää. Älä itke, vaan toivo että nuori lähestyy sinua. Voimia ja soita vaikka vanhempien puhelimeen ,jotta saat aikuiselle purkaa tuntojasi.Voisit kehottaa häntä menemään koulussa juttelemaan luottamuksellisesti omista asioistaan koulukuuraattorille, se voisi auttaa olotilaan. Anna ajan vähän kulua, toivottavasti tilanne raukeaa.Yrit pitää itsesi kunnossa tyttäresi haluaa sitä sinulta. Hyvää joulun odotusta perheellesi.

Vastaa aiheeseen: 15v tytär

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Takaisin ylös