15-vuotiaan tytön ongelmainen käytös

Tyttäreni on pienestä asti ollut varsin haastava ja vaativa lapsi. Jo vauvana neuvolassa sanottiin häntä ”erityisen vaativaksi vauvaksi”. Päiväkodissa hän valehteli, puri toisia lapsia (jos ei saanut jotakin lelua, jolla toinen jo leikki), kiukutteli ja hidasteli uloslähdöissä/ulkoa palatessa, vaati huomiota joka välissä. Koulun aloitus alkoi suurella innostuksella, mutta kyllästyminen tapahtui jo toisen luokan jälkeen. Alkoi jatkuva myöhästyminen aamuisin, valehtelu, läksyt jätettiin tekemättä ja varsinkin kuudennella luokalla kokeisiin ei enää huvittanut lukea. Läksyjä ja kokeisiin lukemista valvottiin, mutta silti niistä luistaminen on jokapäiväistä. Kavereita ei oikein löytynyt, mutta pitkäaikainen harrastus antoi kuitenkin elämään sisältöä. Yläasteella homma levisi käsistä lopullisesti. Nyt tyttö on yhdeksännellä luokalla. Opettajalta tulee jatkuvasti negatiivista palautetta, lintsaus on joka päiväistä, samaten myöhästymiset, läksyt tekemättä ja kokeisiin ei lueta. Tunneilla kiinnostaa vain kännykkä ja kaverit, tuntiosaaminen on suunnilleen kaikissa aineissa 4.
Rippileiriltä löytyi sitten uusia kavereita (ja muutama vanhakin), joiden kanssa pyöritään iltaisin kaupungilla. Tyttö jätti yhtenä yönä tulematta kotiin eikä kertonut missä on, löi vaan luurin korvaan useamman kerran. Lupasi ettei toistu, mutta ei mennyt edes viikkoa kun samanlainen tilanne, tuli sentään kotiin, mutta vasta klo 2 yöllä.
Kiellot eivät auta, viikkorahat on peruttu ja tietokone takavarikoitu, mutta näilläkään keinoilla ei ole mitään vaikutusta. Kysyttäessä haluaako hän saada rakasta tietokonettaan takaisin vaiko ei, vastaus on ”ihan sama” ja olkapäiden nostelu.
Tyttö sanoo vihaavansa minua,äitiään. Olen hänelle kertonut, että hän on minulle aina kaikkein tärkein ihminen maailmassa, mutta tällaista elämää en enää jaksa. Viime viikolla hän oli kaksi päivää sovussa ja käyttäytyi normaalisti. Kysyin häneltä eilen miksi hän ei halua että olisimme sovussa, vastausta ei siihenkään tullut. Hänen asenteensa on ”minun ei tarvitse keskustella sinun kanssasi”. Jos yritän puhua hänelle, hän lallattelee puheeni päälle tai puhuu koko ajan jotain muuta, jotta ei tarvitse kuunnella. Olen yrittänyt ehdottaa, että sopisimme säännöt esim. netin käytöstä, mutta vastaus on ”minä en sovi sinun kanssasi yhtään mitään”. Miten sitten voisi keskustella, kun vastakaikua ei löydy yhtään.
Tyttö on koko ajan hyökkäävä, ilkeä, puhuu rumasti.
Olemme aina olleet hyvin läheisiä ja asioista on voinut puhua, mutta nyt keskusteluyhteys on totaalisesti kadonnut. Aikaa on kulunut nyt useita kuukausia.
Tyttö syyttää minua vainoharhaisuudesta,joten todistin hänelle olevani ihan oikeassa :
Hän perui harrastukseensa menon ja häipyikin sen sijaan salaa kaupungille. Arvasin mistä etsiä, joten menin perässä. Ja siellähän hän kauppakeskuksessa istui ulkomaalaisten poikien ympäröimänä. Kehtasi vielä juosta karkuun kun näki minut. En siis ollutkaan vainoharhainen ja siitä se seuraava meteli nousikin.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa ? Turha ehdottaa puhumista, tyttö on täysin tunteeton, puhuminen, itkeminen, rangaistukset, kaikki kokeiltu ja mikään ei aiheuta minkäänlaista positiivista reaktiota.