Suosittelen kokeilemaan koulun vaihtoa. Meillä se toimi, mutta kamalia aikoja elettiin ennen sitä liian pitkään. Lapseni sairastui pysyvään mielenterveyden häiriöön. Jäi huonot kokemukset sairaalakoulusta, isosta osasta viranomaisia ja psykiatrisesta hoidosta. Lastensuojeluun olen aina ollut tyytyväinen. Mutta lapsen oikeuksien eteen pitää tehdä työtä, vanhemmat tuntuu olevan ainoita, joita oikeasti kiinnostaa lapsen hyvinvointi. Lapsen ongelmat on helppo ajatella huonon käytöksen piikkiin ja useat viranomaiset tekee näin. Kun viranomaisen omat vuorovaikutustaidot ja ymmärrys ei riitä, niin lapsessa on se vika.
Oma 14-v poika alkoi oireilla kun siirtyi yläläkouluun kuudennelle luokalle. Iso koulu, vaihtuvat opet ja tilat on vaan liikaa. Sinniteltiin pari vuotta ja saatiin viime vuonna lintsailu kuriin, mutta nyt kasilla jo poissaoloja ihan hirveesti.
Sanoo vain ettei pysty menemään eikä pysty keskityymään. Käy ehkä joka toinen päivä pakotettuna muutaman tunnin koulussa.
Tosi raskastahan tämä on myös itselle.
Nyt on lääkärinaika tulossa ensi viikolla, olen koittanut saada kouluun palaveria lyhennetyistä päivistä mutta rehtori ei edes vastaa.
Kotona poika suht sulkeutunut mutta tekee kuitenkin kouluhommia jos pakko.
Pahinta on se huoli lapsesta, yksinjääminen ja avuttomuus.
Toinen lapsi ihan toista maata, lukiossa ja huolehtii asioistaan hyvin.
Nimimerkille teinin äiti, meillä sama tilanne miten teillä on asia edennyt, vertaistuki olisi tarpeen
Meillä tilanne helpottui lopulta koulun vaihdon jälkeen. Joku koulussa mättää jos lapsi ei sinne halua mennä. Varatkaa aika psykiatrille ja sieltä kautta apua saatte. Tavallisesta tk:n lääkäristä ei ole sitten mitään hyötyä, meillekin sanoi vaan, että kaikenlaisia vaiheita on lapsen elämässä ja kyllä tämä vaihe ohi menee. Koululla ei edelleenkään ole todellisia valmiuksia hoitaa tälläisia asioita. Normi koulussa ei mitään yksilöllisyyttä huomioida, muutakuin pakon edessä ja silloinkin täytyy olla jo muitakin virkamiehiä jo asioita hoitamassa. Mutta siis suosittelen koulun vaihtoa.
Olisi hienoa jos jollakulla olisi kerrottavana joku positiivinen kokemus siitä, miten koulupoissaolo-ongelma on ratkennut.
Apua tällaiseen ainakin on todella hankalasti saatavilla. Ihan sama onko neuvojana tuttavaäiti tai opettaja tai korkeakoulutettu sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, apu on luonteeltaan ja sisällöltään samantasoista ”maalaisjärkistä neuvontaa”. Toki kiitos niistä, teille kaikille neuvojille. Olemme yrittäneet, yrittäneet ja yrittäneet, mutta nyt on kuitenkin näin että mikään tekemämme ei ole auttanut, tämä nuoren koulussakäymättömyys ei ole ratkennut, kohta alkaa uusi kouluvuosi, ja tuntuu että lapsen tulevaisuus on pilalla ja samalla koko perheen.
Pitäisi ehkä hyväksyä se että kaikki vaan eivät ole samasta muotista, eikä nuoressa välttämättä ole mitään vikaa, jos ei koulussa viihdy.
Täällä 13 v poika joka ei käy koulua..olen yh-äiti ja isä tapaa lastansa melko harvoin ja olen miettinyt olisiko tässäkin syytä..isä hoitaa vanhemmuuttaan lähinnä rahalla. yläaste alkoi syksyllä ja ehkä viikon jaksoi käydä..ongelmia oli jo 6 lk keväällä. Oppimisessa ja tehtävissä yms ei mitään ongelmia mutta kun ei jaksa mennä kouluun niin ei voi tehdä läksyjä eikä opi mitään..on aika koukussa tietokoneeseen ja olen rajannut aikaa sulkemalla netin. Kapinoi rajusti vastaan,minulla on äitinä aina ollut vaikea asettaa rajoja,elämä on ollut aika rankkaa kaikinpuolin ja nyt täytyy sanoa,että jaksaminen on loppu.
Meillä alkaa lastensuojelun asiakkuus mutta ainakaan kesällä siitä ei ollut mitään apua kun sos.työntekijä vain paasasi miten lapsia pitää kasvattaa jne..tämä on kuitenkin mun 5,.lapsi niin tuntui turhalta ja otan kaiken sanomisen todella helposti itseeni ja syyllistän myös itseäni rajusti aina.
Pojalla on välillä kavereita ja välillä hänet jätetään ulkopuolelle ja nyt kun ollut paljon pois,kaveritkin kaikonneet lähes ja se on surullista.
Kiitos jos jaksoit lukea <3
Nimimerkille Mintuska: meillä täysin samanlainen tilanne. Miten teillä asiat eteni silloin?
Minä olen 13-vuotta vanha tyttö ja en itsekkään jaksa koulussa käydä aamut ovat liian rankkoja vähillä yö unilla kouluun lähtö ei houkuta ja sitten taas se että lukujärjestys täytyy olla juuri sellainen että kukaan ei jaksa sellasita joka päivä alkaa klo 8 ja heti ensimmäisellä tunnilla täytyy tehdä hirveästi hommia ja vapaa aikaa ei myöskään saa viettää rauhassa läksyjen ja kirja kokeiden takia, olen niin loppu ja koulua mennyt vasta noin 1kk en voi sille mitään tiädän että se olisi tärkeää käydä koulussa ja opiskella hyvin mutta en vain pysty.
Olen 15-vuotiaan tytön äiti. 9 lk nyt loppumassa, suoritettu rimaa hipoen. 8 lk alkoi kova jännittäminen ja se paheni ahdistukseksi, kouluun lähteminen vaikeutui ja koulusta piti monesti lähteä kesken päivän. Alkoi psykologin käynnit ja lääkitys, koulu on tuntunut lähinnä ahdistavalta paikalta, missä ei saa yhtään onnistumisen kokemuksia. Mikään ei kiinnosta eikä tyttö jaksa enää yrittää. Opettajat joustavat ja 9lk on alisuoriutuen suoritettu. Suren tytön puolesta ja toivon, että jokin tuleva opiskelutaho antaa erilaisia kokemuksia ja tyttö saisi itsetuntonsa takaisin.
Olisipa vertaistukea, joku kenen kanssa vaihtaa ajatuksia.