tänään sain selville että tyttäreni viiltelee. Järkytyin! Hän ei myönnä asiaan vaan sanoo kaatuneensa johonkin rautahökötykseen mikä on ollu maassa. Ranteessa siis kaiken järjen mukaan pitäisi siis olla viiltojen lisäksi olla verinaarmuja ja mustelmia. Ranteessa on vanhempi viiltoarpi ja sitten nuorempia viiltoja. Lääkärissä oltiin painokontrollissa ja lääkäri laitto meidät nuortenpsygologille ja jutteli tytölle asiasta. Hän kuunteli ihan fiksusti kaiken mitä lääkäri jutteli. Minulle tyttö ei juttele ollenkaan ja on omassa huoneessaan.Päätin että joka päivä kysyn että haluaako jutella, jos ei niin annan olla ja juttelen muita asioita. Saa mennä psygologille juttelemaan että miksi viiltelee. Onko kellään saman laista tilannetta, miten asian kanssa edetään. kertokaa kokemuksianne näitten teinien kanssa!
Hei,
meillä on myös ihan sama tilanne, puoli vuotta sitten saatiin tietää ystäväperheen kautta, että tyttäremme on netissä kertonut satuttavansa itseään ja viiltojälkiähän sitä sitten löytyi. Olin aivan järkyttynyt ettemme olleet huomanneet tytössä mitään olevan vialla.
Tyttö on meille puhunut asiasta vain kysyttäessä, koulussa on käynyt terveydenhoitajan juttusilla, mutta ei ole päässyt psykologin vastaanotolle (koulussa ei ole koulupsykologia). Huoli on kova koko ajan, vaikka tyttö on luvannut lopettaa viiltelyn eikä uusia jälkiä kyllä olekaan ilmaantunut.
Tyttäremme oli hyvin masentunut ja näin olen lukenutkin että viiltely voi olla keino pahan olon käsittelyyn. En oikein kauheasti osaa neuvoa sinua, kun itsekin olen vähän epätietoinen miten pitäisi olla ja toimia.
En ole jutellut enkä udellut viiltelyyn liittyen enää mitään, tyttö sulkeutui ihan kokonaan aina kun se otettiin puheeksi. Olen yrittänyt olla kiinnostunut hän kavereistaan ja kaikesta hänelle tärkeästä.
Toisaalta viiltely voi olla ihan muotijuttukin, mutta joka tapauksessa siihen tulee puuttua heti vaikka sitten olisiin vain joku harmittomampi kokeilu.
Teillä on asiat nyt siinä mielessä aika hyvin, että tyttö on päässyt psykologille juttelemaan. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.
kiitos kommentista. Nyt olen saanut tytöltä selville että on minulle vihainen kun puutuin kaveri-ja seurustelusuhteeseen. kaverit 3 vuotta vanhempi, kylillä viihtyviä, tupakit ja kaljat olivat myös kuvioissa. Poika jonka kanssa seurusteli 18 v ja joka myös tällä hetkellä kiusaa 13 v tyttöä. Poijalla ei kyllä ole kaikki päässä kohdallaan. Laitoin kovan kurin päälle tytölle. kotiin tullaan suoraan koulusta ja kylälle ei ole asiaa koko toukokuussa ja myös puhelinta seuraa netin kautta. Nyt saimme onneksi vaihtaa koulua ensi syksystä lähtien, entisessä koulussa koulukaveritkin kaksinaamasia. Tällä hetkellä tytön kanssa hyvät välit, puhutaan kaikenlaista mut jos meinaat pojasta jotain puhua niin siihen katkee puheyhteys. Uudessa koulussa on hyviä vanhoja kavereita joittenka äitejä ja perheitä tunnen ja heidän kanssaan pystyy puhumaan. Tällä hetkellä hyvällä mielin kesää kohden ja välillä pohdin koska tutkaillen ranteita, viikon välein nostetaan hihat. Hidasta on kyllä saada sairaalaan nuorisopsykologille aikaa…ei ole vieläkään kuulunut. onnex saan soittaa oman kunnan psokologille jos haluaa neuvoja arkeen.
Tsemppiä teillekin sinne kotiin arjen pyörittämiseen, ei tämä mitään helppoa ole eikä varsinkaan mitään ruusuilla tanssimista mutta päivä kerrallaan ja maalaisjärjellä mennään.
Psykologilta sellanen vinkki tuli mieleen että aina kehua ku on mahollista ja olla tytölle läsnä ja kuunnella ja olla kiinnostunut hänen asioista.
Teidän pitää ymmärtää Lapsianne ja antaa heille aikaa kertoa eikä vaan ”hyökätä kimppuun” ja nalkuttaa miks teit millä miten vaan teidän pitää auttaa ei torua tai haukkua
Komppaan edellistä, lasta luultavasti pelottaa ja hävettää viiltely eikä todellakaan auta että painostetaan.
Kerron kokemuksesta ja oikeasti paras mitä voi antaa on ymmärrys ja se tieto että aikuinen kuuntelee sitten kun toinen voi puhua.
Hyvä jos suostuu psykologille tms puhumaan mutta vanhempi on paras kun se on vanhempi, turvallinen ja luotettava aikuinen vierellä joka ymmärtää.
Kaikkia ärsyttää joskus paljonkin mutta jos asia menee viiltelyksi niin todellakin lapsi tarvitsee turvaa ja mahdollisuuden purkaa pahaa oloaan vaikka harrastuksin jos ei nyt halua puhua.
Anna hänelle rauhaa ja kysy välillä mitä hänelle kuuluu ja jne. tyttäreni on 13v ja sain tietää että hän viiltelee mutta ei vieläkään lopeta. mutta hän nyt käy psykiaatterilla. Joten koitan tehdä kaiken mitä Tyttäreni haluaa. mutta teitenki pitää olla tietyt rajat siinä mitä haluu antaa lapselle.
Ite oon 12 v tyttö ja viiltelen. En vaan voi lopettaa ku itsensä satuttaminen tuntuu hyvältä. Ajattelin että ehkä haluat tietää viiltelijän näkökulmasta. On ollu vaikeeta, ei vaan tunnu siltä että oon tarpeeks. Vanhemmille oon kertonut asiasta, näyttänyt arpia, mut ei oo helppoa lopettaa. Suosittelen myös hankkii tytölle kavereita jotka voi tukea.
***
Hei,
hyvä, että löysit tämän keskustelupalstan. Olen pahoillani, että sinulla on vaikeaa ja olet viillellyt itseäsi. Hienoa, että olet kertonut vanhemmillesi – toivottavasti he auttavat sinua saamaan apua pahaan oloosi. Siirrän tämän keskustelun Nuortennetin keskustelupalstalle sellaiselle keskustelualueelle, missä on aikuinen mukana keskustelussa, löydät palstan täältä: Päivystäjä mukana keskustelussa – Nuortennetti . Viestisi julkaistaan siellä ja aikuinen vastaa viestiisi.
Olisi todella tärkeää, että saat apua ja tukea ja että voisit jatkossa paremmin, etkä enää satuttaisi itseäsi. Tiesithän, että voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen ja chatiin? Puhelin on auki joka päivä numerossa 116 111, arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Chat on auki joka ilta klo 17-20. Nettikirjeen voit kirjoittaa milloin vain.
Lämpimin terveisin
Vanhempainnetin ylläpito