Olen 14-vuotiaan pojan äiti ja kyllästynyt meidän perheen tilanteeseen. Poikani asuu vuoroviikoin minun ja ex-mieheni luona. Ollessaan isänsä luona hänellä ei ole mitään rajoja television tuijottamisessa ja tietokoneen käytössä. Poikani saa katsella isänsä luona K-18 elokuvia ja pelata ja surffailla tietokoneella yömyöhälle koko viikon ajan. Tullessaan minun luokse hän on joka kerta äärimmäisen väsynyt ja kiukkuinen ja myös kertoo minulle, että isän luona saa tehdä mitä haluaa. Tästä aiheutuu ikäviä tilanteita, joissa minä vaikutan ilonpilaajalta. Minä kun rajoitan enemmän. Meillä aiheutuu pojan kanssa jatkuvasti riitoja ja olen jo tosi väsynyt tähän tilanteeseen. Kaupassakin meillä on tullut riitaa, kun en suostu ostamaan hänelle K-18-pelejä ja elokuvia, joita isän luona saa pelata ja katsoa. Isä ostaa pelejä ja antaa pelata niitä, sillä pelaa itsekin. Olen kieltänyt häntä tuomasta isän luota näitä elokuvia ja pelejä huusholliini ja yrittänyt selittää, miksen pidä niitä hänelle sopivina. Tämä on riitelymme aihe joka kerta hänen tullessaan luokseni. Minun luonani säännöt ovat mielestäni selkeät, meillä iltajutut alkavat tiettyyn aikaan ja silloin kone sammutetaan. Kesän alettua tilanne on kuitenkin pahentunut, ja poikani ei enää usko minua vaan aukaisee koneen heti kun luulee että olen mennyt nukkumaan. Olen käynyt vetämässä johdon irti seinästä, mutta haluaisin mieluummin selkeät säännöt kotiimme. Mitä voisin tehdä? En haluaisi olla ilonpilaaja, joka vie kaiken hauskan pojaltamme pois.
Sinä et ole ilonpilaaja vaan vastuullinen kasvattaja. Linjasi on oikea, pojan isän asenne sen sijaan jotain ihan muuta. Onko mahdollista keskustella hänen kanssaan perusteellisesti ja sopia yhteiset pelisäännöt? Saatko hänet ymmärtämään että toiminnallaan hän paitsi aiheuttaa sinulle raskaan arjen, saattaa myös vahingoittaa poikanne tulevaisuutta? Kokemuksesta voin kertoa että koulumenestykseen univajeella ja jatkuvalla ruutuun tuijottamisella on väistämättä vaikutusta. Samoin ystävyyssuhteita pitäisi ylläpitää muutoinkin kuin virtuaalisesti.
Aivan varmasti saatte molemmat vääntää hänen kanssaan senkin jälkeen jos/kun säännöistä yksimielisyyteen pääsette, mutta ainakin sinulla on ”taistelutoveri”. Luulisin että poika kuitenkin kokee myös turvallisuutta yhtenäisistä säännöistä kuin ristiaallokossa kellumisesta.
Meillä on ollut vastaavia vääntöjä koneen käyttämiseen ja nukkumiseen liittyen. On vedetty johdot seinästä, katkaistu verkkoyhteys, uhkailtu ja kiristetty. Erona teidän tapaukseen se että mieheni on aina ollut jopa itseäni tiukempi näissä asioissa. On itse It-alalla ja seurannut aina pojan surffailua netissä, K-18 peleille ehdoton kielto jne.
Nyt poika alkaa olla täysi-ikäinen, koneella vieläkin aikaa viettää mutta paljon entistä vähemmän, mukaan on tullut myös uutissivustojen selailua, eli ihan ok-juttujakin. Lienee ikä tuonut netin sijaan muita kiinnostuksen kohteita ja murrosiän pahin kapinavaihekin kai on ohitettu. Haluan kuitenkin uskoa että tiukasta ja johdonmukaisesta linjastamme jotain hyötyä nykytilanteeseen on ollut.
Tsemppiä!
Meillä aivan sama ongelma: isä ostaa jopa pojalleen kotona pelattavaksi k-18 -pelejä, vaikka en niitä äitinä hyväksy.
Isä, itse 6 ällän ylioppilas, on jopa sanonut suoraan pojalle, että läksyjä ei tarvitse tehdä. Hänen luonaan käydessään poika jää yksin valvomaan tv:n ääreen kun isä ja isän uusi avovaimo menevät nukkumaan. Poika kertoo, että näin olisi hyvä äitinä minunkin toimia.
Isän luokse poika ei halua kuitenkaan muuttaa asumaan, enkä tiedä suostuisiko ottamaankaan.
Olen nyt tullut siihen pisteeseen, että vien kokonaan pois kaikki netti-yhteyttä mahdollistavat välineet. Television annan pois.
Olen itse johdonmukainen, mutta ei ole järkeä, että suuri osa valveillaoloajasta menee väittelyyn mitättömästä aiheesta.
En enää jaksa taistella.
Olisihan uutisia itse kiva katsella.
Hei!
Voin samaistua hyvin tilanteeseesi, sillä meillä käytiin samankaltaista läpi pari vuotta sitten. Meillä tilanteeseen auttoi paljon se, että istuttiin miehen kanssa saman pöydän ääreen ja keskusteltiin asioista useampaan otteeseen. En sano, että se olisi helppoa ja tilanne vaati kyllä joustamista kummaltakin osapuolelta. Mutta: vähitellen tilanne alkoi helpottamaan. Miehelläni tilanteeseen vaikutti minusta tuolloin lähinnä kiinnostuksen puute. Tutustuttuaan näihin asioihin tarkemmin tilanne alkoi pikku hiljaa helpottamaan. Saimme sovittua yhteisen linjan, josta on pidetty kiinni. Meillä keskustelussa oli tuolloin myös juurikin tuo K-18 pelien ostaminen pojalle. Sehän on rike, vaikkei rangaistavaa olekaan. Mies oli loppujen lopuksi samoilla linjoilla kanssani.
Olen kokeillut poikamme kanssa yhtä vinkkiä, josta voisi olla teillekin hyötyä.. Esim. kun teillä on ruoka-aika, kerro pojallesi jokin aika ennen, että ruoka on tiettynä aikana, esim. 15 minuutin päästä ja hän saa pelata siihen asti. Pojallasi on aikaa lopetella pelaaminen tai nettailu rauhassa. Meillä tämä on toiminut aika hyvin. Harrastin itse myös tuota piuhan vetämistä seinästä aiemmin ja siitä tuli meillä vain enemmän ongelmia, kun poika sai tästä vain kimmoketta.
Siitä voisi myös olla apua, että yrittää olla kiinnostunut näistä asioista samalla tavoin kuin muistakin pojan elämässä tapahtuvista asioista. Ei sen puoleen että niistä paljoa ymmärtäisin, mutta koen että siitä on ollut molemminpuolista hyötyä. Meillä tuntuu tilanne helpottaneen. Kovasti tsemppiä sinulle tilanteeseen!