Hei!Nyt tää kaipais kiireesti vinkkejä !Mulla on nyt 14-v ,syksyllä 15-v poika.Koulu menee hyvin ja harrastaa ja on kavereita.Nyt ihan tämän vuoden puolella alkoi normaali rajojen kokeilu ja ’uhma’ Meillä on ollut aina hyvät ja tiiviit välit,ollaan juteltu ihan kaikesta..Nyt kuitenkin on mennyt ihan överiksi menneen kuukauden aikana.Koulu sujuu siis hyvin edelleen,mutta nuoriherra buukkaa koko ajan itseensä yökylään kavereille,mikä on sekin ihan ok,mutta ’sherlokkina’sain selville,että kaljan kans jo läträtään…viikko sitten oli menossa saunailtaan,jossa suurin osa porukasta oli 14-15-v,joukossa kuulemma muutama 18-v,jotka hakevat sitten juomat.Parasta jutussa tietty se,että jonkun tytön mummu ilm.(n.60 vee)oli käynyt vuokraamassa saunatilan nuorille(170,-)johon nämä olivat kolehdin keränneet…meni onneks pieleen kun yhden tytön isä oli ruennut vähän tarkisteleen ja asian todellisuus selvisi!Järkyttävää!!Omalleni laitoin heti yökyläkiellon,meille saa tulla ,mutta muuta ei hetkeen.Nyt kuitenkin oli mennyt taas ilmeisesti jonkun tytön luo bileisiin,ei vastaa puhelimeen,en tiedä koko tyttöä,vähän vaikea lähterä etsimään.Mistä ihmeestä saa vanhemmat apua ja miten lapsen kotiin kun ei edes tiedä mistä hakea?Nyt ei auta kun rukoilla ettei mitään satu ja heti kun tulee kotiin ottaa puhelimesta kaikkien kavereiden numerot,vaikkei se nyt lohduta..noi numerot ei ole siksi olleet vielä tarpeellisia mulle,koska homma on sujunut tähän asti.Onko joku paikka minne kannattaisi tilata aikaa,että joku toinen vääntäisi rautalangasta asioita…on vähän avuton olo,kun ollaan juteltu näistä asioista justiin ja lapsi häipyy ennenkuin tulen töistä kotiin..en ole huutaja-tyyppiä,perustelen aina sanomiseni ja seinille silti tuntuu menevän..poliisitkaan eivät kuulemma palauta kännisiä nuoria,jos eivät ole ’tarpeeksi’humalassa kotiin…Itse olen sitä mieltä.että noi kokeilut joutavat alkaa vasta huomattavasti myöhemmin ja ollaan myös niistä juteltu…mistä lähden hakemaan ensin ulkopuolista apua?millaiset rangaistukset ovat suositeltavia,ettei uhma vielä lisäänny ja menee viimeinenkin toivo?Mulla on lapsen salasanat sähköpostiin ja facebookiin,mistä pääsen tarvittaessa tarkisteleen asioita,eikä siellä ole juuri tarvinnut käydä ja nuoret osaa kyllä pelata hyvin,ettei vanhemmat saa tietää suunnitelmista..Ihmetyttää sekin,että moni nuori jätetään viikonlopuksi kotiin yksin…se on varma bilepaikka…facebookissa sana leviää ja kouluis..Itse toivoisin äitirinkiä,joka vaihtaisi numeroita ja kertoisi toisille heti,jos saa korviinsa jotain,mikä ei tuohon ikään sovi.Muutenki ärsyttää kun moni aattelee,että kyllä ne tuossa iässä kaikki kokeilee,kun se on alle 30%jotka kokeilee eli suurin osa nuorista on kuitenkin ihan oikeilla jäljillä…mutta jos tuon vuodatuksen jälkeen joku jaksaa antaa vinkkejä,niin kiitos!!!
Itsestäni tuntui jotenkin ihan kauheelta, että sulla on kaikki salasanat ja kaikki… No, tapansa kullakin, mutta minusta jokainen ansaitsee myös yksityisyytensä. Kiristä jollain. Mieti mitä sä voit siltä ottaa pois. Eikö pelisäännöt kuitenkin ole, että lapsi on kiltti, niin sinäkin olet. Tai uhkaat, että jos se jonnekin lähtee, niin sinä lähdet etsimään. Ei varmaan poikaa viehätä ajatus, että sinä koputtelet kavereiden oville. Eihän sillä mitään väliä, tiedätkö missä se on, kunhan lähtee etsimään ja huutelemaan kaupungille tyyliin.
Yksinkertaistettuna vain teet kannattavampaa totella sinua. Jos ei tottele, tulee hankaluuksia tai jotain ikävää. Nythän vaihtoehdot olivat mennä bileisiin tai jäädä kotiin. Tottakai, bileet kuullostaa hauskemmalta, joten miksei sinne. Kannattaa myös kertoa tulevat rangaistukset etukäteen, koska ei ne jälkikäteen oikein mitään auta, nostavat pikemminkin vain lisää uhmaa ja suuttumusta. Sen sijaan, jos kertoo etukäteen, että jos teet näin, niin siitä seuraa tämä, tekee nuori itse valintansa. Jos vain rankaisee, siitä yleensä suututaan, tekee mieli kapinoida entistä enemmän ja kokee tulleensa väärin kohdelluksi.
Voi näitä nuoria. Meillä on vähän samaa menoa, tosin tyttö jo 16-vuotias. Ja bilepaikkoja tuntuu riittävän, tämänikäisistä kun osa jo opiskelujen vuoksi asuukin omillaan, tyttö on erikoislukiossa, jossa on juuri näitä opintojen takia omillaan asuvia.
En tiedä, minä en jaksa uskoa kovin tiukkoihin rangaistuksiin ja kieltoihin. Toki riippuu kovasti nuorestakin, mutta osalla nuorista saattaa aiheuttaa vaan entistä kovempaa uhmaa ja/tai valehtelua. Esim. alkuperäisenkin poika on häipynyt eikä vastaa puhelimeen…
Jos teillä on hyvät välit ja olette pystyneet tähän asti puhumaan, niin puhu nytkin.Kysy mitä poika haluaa, elämältä yleensä, nyt. Miten hän ajattelee jne. Kerro omista ajatuksistasi, toiveistasi, peloistasi, huolistasi, rakkaudestasi poikaa kohtaa, välittämisestä, kuinka tärkeä poika on, kuinka tärkeää sinulle on, että poika pitää itsestään huolta.
Yrittäkää löytää kompromissit, anna pojalle vähän löysää, mutta edellytä vastapainoksi jotain, pojan täytyy tulla myös vastaan. Esim. puhelimeen on vastattava, mutta sitten et saa suuttua, jos poika on hiprakassa, koska eihän hän silloin vastaa, jos pelkää suuttumistasi.
Ja samoin edellytä, että poika kertoo missä on, vaikka et aina niin tykkäisikään paikasta missä on. Ja että koulun ja harrastusten on sujuttava!
Itse olen saanut sen käsityksen, että jos me vanhemmat liikaa kiellämme/osoitamme että emme pidä jostain paikasta/kaverista tms., niin se johtaa herkästi vaan valehteluun.
Nämä ovat jo sen ikäisiä, että ihan kaikkea ei pysty aina tarkistamaan, osaavat kyllä salailun.
Ja sano, että kotiin saa aina tulla, myös juovuksissa. Äläkä sitten oikeasti suutu hirveästi, kun juovuksissa kotiin tulee, muuten se ei tule…
Ja ei, en oikeasti hyväksy alaikäisille esim. juomista ja bilettämistä. Mutta koen kuitenkin parempana, että tiedän, missä nuoreni on ja mitä tekee, kuin että valehtelee ja on ties missä… Kyllä näiden nuorten on kuitenkin osattava aika pian itse omat rajansa asettaa, ikävä kyllä me emme voi näitä enää lukita kotiin, vaikka mieli kyllä tekisi.
Olen paljolti samaa mieltä Marjukan kanssa.
Mutta olen myös sitä mieltä, että kyllä nuorelle voi jo sanoa, että ei pidä tai ei hyväksy jotain tiettyä käytöstä, toimintaa tai kaveria, ja perustella miksi.
Nuori tietää, että tehdessään näin ja näin, hän koko ajan pahoittaa vanhempansa mielen. Se rajaa hieman, eikä suurempiin hullutuksiin lähdetä.
Myös ne kavereiden puhelinnumerot olisi hyvä olla tiedossa, siltä varalta että ei saakaan omaa lastaan puhelimitse kiinni. Mitä vain voi tapahtua.
Tuon ikäinen nuori elää tietysti sitä ikävaihetta, jolloin ollaan kuolemattomia. Mutta aikuisella on huoli..
Ymmärsin, että teillä on hyvät välit ja keskusteluyhteys. Se on paljon se. Voit kertoa nuorelle paitsi omat toiveesi ja pelkosi, myös ihan faktaa, että mitä alkoholi aiheuttaa lapsen kypsymättömässä elimistössä, kun maksa ei vielä kykene polttamaan alkoholia (myrkkyä) ja millä tavalla se vaikuttaa aivoihin.
Samoin tupakoinnista, sen todellisista vaaroista, haitoista ja mm. sen vaikutuksesta pituuskasvuun.
Ulkopuolista keskusteluapua voi käydä kyselemässä SPR:n Nuorten Turvatalosta. Tietoa löytyy ihan netistä googlettamalla.
Aikoinaan vein oman erittäin hankalan nuoreni sinne, ja oli ilahduttavaa, miten turvatalon ulkopuolinen aikuinen vastuutti nuoren omasta toiminnastaan ja käytöksestään. Eli kaikeasta ei voi syyttää vanhempiaan eikä joka asiasta voi uhmata tai vaatia, vaan vastuunsa on myös nuorella itselläänkin omasta toiminnastaa, käytöksestä ja siitä aiheutuvista seurauksista.
NiinaLiina kirjoitti hyvin!
Tosiaan, myös nuorella itsellään on vastuu. Olen tytölleni useamman kerran tästä sanonut, ja myös siitä, että eläisi niin, tekisi sellaisia valintoja, jotka eivät kaduta jälkeenpäin. Tai toki sitä elämässä aina jotain katuukin, mutta noin niinkuin pääosin.
Ja ne puhelinnumerot on kyllä hyvät olemassa. Tai se, että nuori kertoo, missä/kenen kanssa on. Meillä tämä on toiminut näin, netistä (Fonecta finder) kuitenkin löydän numerot varsin hyvin. Kerran, yhden ainoan kerran olen joutunut soittamaan kavereille, kun tyttö itse ei vastannut (ja tämäkin selvisi myöhemmin ikäänkuin vahingoksi). Toisaalta tyttö tietää, että en soittele turhaan ts. nolaa häntä, vaan ainoastaan todellisen huolen iskiessä.
Kun sinulle tulee poikasi kavereita yökylään joita et tunne laita ehdoksi että kaverin vanhemmat soittavat sinulle ensin (että voit pyytää vanhempien yhteystidot mitä he itsekin voivat tarvita jatkossa)että tietävät missä lapsensa on. Meillä on vanhemmilla toistemme puh.nrot ja pidämme yhteyttä puhelimitse.
Minulla menee samaa rataa poikani kanssa. On 3 nelosvaroitusta ja poissaoloja lähes 200 tuntia yhteensä lukuvuonna. Musiikkiluokalta lähtö mahdollisesti, bändistä on jo potkittu pois, vaikka sanoi juuri oppineensa mitä piti. Opettajat sanovat laiskaksi ja välinpitämättömäksi.
Alamäki alkoi jo 5:ltä luokalta pelleilemällä koulussa. Tietoa sain siitä vasta 5:n keväällä. Seiskan syksy vielä meni uutuuden viehätyksessä mutta 8 on mennyt todella huonosti ja huonoa seuraa tuntuu riittävän.
Olisin itsekin kiitollinen neuvoista. Keskusteluja on käyty mutta koulupsykologille pääsy tuntuu mahdottomalta! Asioita pitkitetään ja poika alkaa olla todella uhmaava ja jopa väkivaltainenkin. Niukoissa puheväleissä vielä olemme.
,,,alkuperäisen viestin äiti tässä vie…juu,kyllä oon sanonut,että oli tilanne itsellä mikä tahansa,että jos on kokeillut jotain,mitä ei ehkä vielä kannattaisi,niin aina voi tulla kotiin ja myös sen olen sanonut,että mitään sellaista asiaa ei voi toinen edes tehdä tässä maailmassa,etteikö uskaltaisi kotiin tulla…koska olen 100% samaa mieltä,että parempi huonossakin kunnossa kotiin ku jäädä jonnekin pyörimään..samoin olen sanonut,että kavereista ketään ei ikinä missään tilanteessa jätetä yksin,vaan raahataan vaikka meille ja minä sit soitan ko.vahnemmille,että on turvassa…meille on aina kaikki kaverit muutenkin tervetulleita..ja tottakai rajoja kokeillaan,se on selvä…kyse on rehellisyydestä ja molemmin puolin selvistä pelisäännöistä…ja itse en vanhempana hyväksy ihan vielä kaljajuttuja,eikä tarvitsekaan,onneksi…tällä hetkelläkin tiedän murkkuni kitanneen kirkkaita,oksentaneen bussiin,maistelleen lonkeroa…ja kirkkain silmin tietysti esittää,ettei hän todellakaan…patteriin en voi sitoa,mutta aion seuraavan kerran lähteä hakemaan kaupungilta,jos sinne livahtaa..niin…minun ei tarvitse olla kaveri ja tehdä vaan mukavia juttuja,kun toinen narraa suut ja silmät täyteen…juu,ei tuu helppoo oleen,mutta takuulla yritän kaikkeni…löytäis vaikka jonkun kivan ihastuksen,nii sekin pitäisi pois tuolta ainakin joistain menoista..ja taas tulevaa viikonloppua varten(vappu) on mammalla sotasuunnitelma valmiina =)
..kiitos…muutaman numeron sainkin jo,mutta tuo on hyvä keino saada ’vastahakoiselt
a’ nuorelta numero..voimia sulle poikasi kanssa!!yritetään me äidit pysyä vahvana =)
…niin,tuo on hyvä pointti,tuo nuoren oma vastuu.Pyysin jo terveydenhoitajaa juttelemaan poikani kanssa kotoa pois olosta luvatta,päihteistä ja valvomisesta..näin alkuun.Täällä Tampereella on myös ennaltaehkäsevän nuorisotyön keskus ’Nopsa’,jossa käydään yhdessä nuoren kanssa,mutta sinne on valtavat jonot.Mutta seuraavana etappina,jos ei tahti muutu.Surukseni tosiaan huomasin(kun pojan kännykkä on menossa korjaukseen ja tietysti sieltä kurkistin muutaman viestin),että jostain on onnistuttu kavereiden kanssa hommaamaan kirkasta 45% juomaa…kotona pullo ei ole,vaan jonkun luona odottamassa..Nää mukulat on kuitenki vasta 14 -15-vee tässä porukassa ja tietääköhän läheskään kaikkien vanhemmat yhtä paljon ku itse tiedän nuorensa suurista suunnitelmista..(tieto lisää tuskaa…)Mutta vappuna aion mennä Koskenrantaan ja Rosendalille katsastamaan omani kotiin,vaikka mikä olis…sinne on ainakin treffejä kavereiden kanssa sovittu…saa sit nähdä miten käy…Tai sitten keksin meille reissun viikonlopuksi,mutta voipi olla että murkku ottaisi hatkat ennen sitä tai sitten täytyy vaan lyödä ne tekstiviestit häälle päin näköö ja pyytää selitystä ja perustelua juomiselle ja sanoa,että sähän sitten olet vappuna kotona klo 22 ….juu,ei oo helppoo,mutta juomaanhan en päästä!
Lahjominen. Se motivoi lähestulkoon kaikkia teinejä.