Hei!
Olen juuri 13v täyttäneen ihanan tytön äiti ja nyt olen todella huolissani tytön masennuksesta jota on kestänyt nyt noin 2kk. Välillä on enemmän masentunut ja välillä vähemmän.
Häntä ei kuulemma kiinnosta juuri mikään muu tällä hetkellä kuin ratsastus (harrastaa ratsastusta), meikit, hiukset ja kynsien lakkaus.
Yksi hyvä kaveri hänellä on samalla luokalla mutta nyt ei oikein kiinnosta hänenkään seura. Muutama muukin kaveri kyllä löytyy mutta niidenkään seura ei kiinnosta. Koulussa ei kuulemma ole mitään kiusaamista ym ja yleensä tyttäreni on koulussa ihan iloinen ja hauskuuttaa muita omien sanojensa mukaan mutta nyt lähipäivinä sanoi että koulussakin tekisi mieli vaan itkeä.
Itkeskelee kotona silloin tällöin ja kun yritän saada selville mikä masentaa niin ainoa vastaus on mitä irti saan että ”ei vaan kiinnosta yhtään mikään” eikä kuulemma yhtään tiedä miksi ei kiinnosta.
Yritän ajatella että tämä on tässä iässä ihan normaalia kun murrosikä menossa ja hormoonitkin jyllää yms yms mitä nyt tässä iässä kaikkea onkaan.
Ja kouluunkin aina laittaa ripsaria ja tukan kuntoon ja käy säännöllisesti suihkussa. Eli siis tällä tarkoitan sitä että kuitenkin huolehtii hygieniastaan ym eikä lähde esim tukka pystyssä kouluun.
Mutta kun olen siltikin tosi huolissani.
Kertokaa pliis kokemuksia ja mielipiteitä! Mitä ihmettä voin itse tehdä vai olisiko nyt jo syytä ottaa johonkin psykologiin yhteyttä?
Hei!
Hyvä, että kirjoitit huolestasi tänne. Kirjeestäsi saa vahvan käsityksen siitä, että olette tyttäresi kanssa läheisiä.
Se, että reagoit hänen muuttuneeseen käytökseensä jo heti alkuvaiheessa, on todella hyvä.
Varmasti suurimmalta osalta on kysymys murrosiän tuomista muutoksista niin kuin itsekin arvelet. Hänellä on kuitenkin edelleen harrastus ja huolehtii itsestään, niin se kuulostaa positiiviselta.
Aika hämillään tytär on itsekin tilanteesta, koska ei pysty sanomaan, miksi mikään ei yhtään kiinnosta.
Toivottavasti jaksat edelleen olla hänen tukenaan ja kannustaa kiinnostumaan muistakin asioista.
Sinun tukesi lisäksi ei varmasti olisi huono vaihtoehto sekään, että hän kävisi juttelemassa esimerkiksi koulupsykologin tai terveydenhoitajan kanssa.
Toivon tsemppiä sinulle tyttäresi kanssa, että jaksat häntä kannustaa ja lohduttaa.
Hei, seuraile tilannetta ja voithan ehdottaa josko kävisitte juttelemassa asiasta vaikka kouluterveydenhoitajalle. Olen 14 vuotiaan tytön äiti ja tuollaisia vaiheita on ollut välillä meilläkin. Tunteet on pinnassa, vaihtelevat ja heittelevät. Hyvä kun tyttärelläsi on välittävä ja huolehtiva äiti.
Tilanne kuulostaa aika vakavalta, mutta positiivista on että tyttäresi kuitenkin on kykenevä tekemään vielä normaaleja asioita (itsestään huolehtiminen ja mm. harrastukset ja kiinnostuksen kohteet).
Masennus ei kuulosta vielä ainakaan kaikkein vakavimmalta mahdolliselta, mutta mitä aikaisemmassa vaiheessa siihen puututaan, sitä paremmin estetään kaikenmaailman ongelmat ja olon paheneminen tosi huonoksi.
Olisiko mahdollista että jututtaisit tyttöäsi ja kysyisit voisitteko mennä (mahdollisesti jopa yhdessä jos ei muuten) psykologin puheille? Tiedän monia jotka ovat saaneet sieltä apua, ja jopa koulupsykologista on tullut yksi turvallinen aikuinen lapsen elämään lisää.
Monesti psykologit yrittävät mukauttaa hoidon kyseisen ihmiseen sopivaksi ja mahdollisten psykologikäyntien lisäksi innokkaana ratsastajaihmisenä pystyn sanomaan että pelkän tuntiratsastuksen lisäksi (mikä on usein treenaamista ja kovaakin urheilua tavalla tai toisella) lisäksi on myös terapia- sekä sosiaalipedagogista ratsastusta! Näissä molemmissa keskitytään enemmän hevosten (ja tottakai minkä muunkin tahansa eläimen) rauhoittavaan ja lohduttavaan puoleen.
Eli molemmissa lisätään hevosen rapsuttelua ja muuta rohkaisevaa, sekä vähennetään hiukan sitä urheilua, tosiaan terapiaa hevosten kanssa.
Lähellä sijaitsevia terapiatalleja kannattaa etsiä netistä ja voihan tietty kysyä nykyiseltäkin tallilta, onko terapiatunnit mahdollisia?
Millaiset välit sinulla on äitinä tyttäreesi? Tuossa iässä on tosiaan mahdollista että masentunut olo johtuu muista asioista kuin esimerkiksi kiusaamisesta tai muista huonoista kokemuksista, mutta olisi silti erittäin tärkeä tukea masentunutta.
Joskus kannattaa vähän painostaakin, usein masentunut haluaa jäädä sohvalle makaamaan eikä tehdä mitään ja monesti jonkinlainen tekeminen alkaa tuntuakin ihan kivalta.
Voisitte tehdä yhdessä tai esim. tytön ystävän/ystävien kanssa ”tyttöjen iltoja” ja tehdä asioita mistä tyttäresi pitää. Mennä vaikka pienelle maastoratsastuslenkille ja sen jälkeen pieni kotikylpylähetki, jalkakylpyä ja kynsien lakkausta jne.
Kaikki pieni ja piristävä ei milloinkaan ole ainakaan haitaksi :)
Psykologiin myös kannattaa ottaa yhteyttä ja aina varmistaa että tytöllä on joku jolle voi puhua asioista jotka harmittaa tai mietityttää, puhuminen auttaa aina.
Siunausta!
Hei,
Kysymykseesi on ulkopuolisen vaikea ottaa kantaa tuntematta tilannetta tämän tarkemmin. Jonkinasteinen alakuloisuus on varmaan hyvin tavallista tuossa iässä, ja vaikuttaa siltä, ettei tyttäresi kuitenkaan ole hirveän pahasti masentunut, kun kuitenkin jaksaa harrastaa ja huolehtia itsestään. Näin maallikona uskoisin, että tilannetta voisi seurailla vielä jonkin aikaa ilman ammattiauttajaa. Pitäisikö kysyä myös tyttären omaa mielipidettä psykologille menosta? Olisiko siitä hänen omasta mielestään jotain apua?
Jos noin paljon käytös ja tunteet ovat muuttuneet, niin tilanteeseen kannattaa hakea apua nopeasti. Matalin kynnys on edetä kouluterveydenhuollon kautta. Kysy koulusta (kouluterveydenhoitajalta), että keneen tällaisessa tapauksessa voi olla yhteydessä. Ekana varmaan käynti kouluterveydenhoitajan luona, joka ohjaa eteenpäin.
Jos tilanne ei parane tai varsinkin jos pahenee, niin kunnan lasten- tai nuorisopsykiatrian poliklinikalle voi yrittää saada käynnin jossa on mukana vanhemmat ja nuori. Tämä saattaa vaatia kouluterveydenhuollon kautta lähetteen.
Hoitoresurssien osalta tilanne pitäisi parantua pian, sillä kunnat ovat lailla velvoitettu järjestämään lisää kouluille tällaisia palveluja 2015 alusta.
Hei,
Olet aivan oikeassa, että 13 -vuotiaan tyttäresi oireet ovat tyypillisiä murrosiän tunteita. Hänen toimintakykynsä vaikuttaa kuitenkin hyvältä, ja kiinnostuksen kohteita on. Ratsastus, meikit, hiukset ja kynsien lakkaus ovat todella tärkeitä monelle 13 -vuotiaalle tytölle.
Se, ettei mikään kiinnosta, on myös hyvin normaalia ja tyypillistä murrosikäiselle. Tunnetilat voivat vaihdella kovastikin kuten kirjoitat: välillä masentaa enemmän, välillä vähemmän.
Koska ikävä tunnelma on jatkunut jo 2 kk ja tyttäresi on itkuinen, ehdotan asian esiin ottamista ensin esimerkiksi opettajan/luokanohjaajan kanssa. Onko koulussa jotain erityistä? Miten hän näkee tyttäresi tilanteen, onko siinä ollut muutosta?
Ennen koulun kontaktointia, kysy lupaa tyttäreltäsi. Voit myös yksin tai yhdessä tyttäresi kanssa kontaktoida koulun psykologin tai kuraattorin.
On parempi ottaa asioita esiin ajoissa kuin antaa niiden mahdollisesti kasvaa isoksi. On rohkeaa hakea hapua, ja apua kyllä on saatavilla. Voit halutessasi soittaa myös meille MLL:ään maksuttomaan Vanhempainpuhelimeen ja keskustella nimettömänä MLL:n koulutetun päivystäjän kanssa. Tavoitat meidät numerosta 0800 92277. Päivystysajat löyvytä netistä.
Hyvää syksyä sinulle ja ihanalle tytöllesi!