13v pojan rakastuminen ”sisarpuoleen”
On kielletty, rangaistu, selitetty ettei oikein ole suvaittavaa (kun yhtä perhettä) jne.
Jo neljästi jääty kiinni silmittömästä valehtelusta ja juonimisesta. Keinot täysin lopussa.
Poika ”rakastunut” isänsä naisystävän tyttäreen ja tyttö siis myös häneen. Suudellaan, halaillaan ja vannotaan ikuista rakkautta.
Löytyisikö ketää jolla kokemuksia aiheesta, vertaistukea, neuvoja asiallisia kaivataan
Voisin kertoa (entisen) varhaisteinin näkökulman kyseiseen asiaan. Omat vanhempani erosivat, kun olin hieman yli kymmenvuotias. Olin perheeni ainoa lapsi ja ero oli hyvin ruma, riitaisa ja haavoittava. Etävanhempani alkoi seurustella uuden kumppanin kanssa ja tällä kumppanilla oli minua muutaman vuoden vanhempi poika. Ihastuin ihan päättömästi tuohon poikaan. Pahimmillaan ihastumisen, jopa rakastumisen tunne oli juuri tuossa kahden-kolmentoista ikävuoden tietämillä, vielä sen jälkeenkin. Tapasimme harvoin, koska tapasin etävanhempaani hyvin vähän. Yhden matkan teimme yhdessä ja vain ujouteni esti minua suoraan tunnustamasta tunteitani kyseiselle pojalle mutta kyllä siinä oli aistittavissa vahvaa ihastumista molemmin puolin. Koskettelun asteelle asia ei edennyt ja aivan varmasti olisimme saaneet selkäämme tai ainakin meidät olisi nolattu ja häpäisty toden teolla, jos aikuiset olisivat rekisteröineet lämpimät tunteemme. Uskon, että lähivanhempani huomasikin jotain mutta hän oli kyllin hienotunteinen ollakseen mainitsematta asiasta, kun kerran asuimme eri perheissä ja tapasimme hyvin harvoin.
En ole miettinyt asiaa teini-iän jälkeen mutta kysymyksesi nosti monenlaiset tunteet ja ajatukset pintaan. Nyt, itse esimurrosikäisten lasten vanhempana ja tuon sisaruspuoleen ihastumisen itse kokeneena sanoisin, että asiaan olisi hyvä suhtautua erittäin hienotunteisesti. Jos nuoret asuvat saman katon alla, raja tulisi mielestäni vetää siihen, että fyysistä kanssakäymistä ei hyväksytä, ihan jo iänkin perusteella. Kun lapset eivät kuitenkaan ole biologisia sukulaisia, lämpimiä tunteita ja rakastumista ei minun mielestäni saa, voi eikä tule kieltää. Olisi hyvä pystyä erottamaan toisistaan lasten oikeus samanlaisiin tunteisiin kuin aikuisillakin ja lasten oikeus seksuaalisiin toimintoihin. Edellisiä ei saa kieltää, niin pahalta tai väärältä kuin tunteet voivat aikuisen silmin näyttääkin. Kun sisarukset eivät ole biologisesti sisaruksia, heillä on vanhempiensa mielipiteistä huolimatta oikeus rakastua toisiinsa. Nuori ikä ei ikävä kyllä siirrä tunnekokemusten päätäntävaltaa aikuisille, vanhemmille.
Ymmärrän tilanteesi ja halusin siksi kirjoittaa mahdollisimman suoraan, kiertelemättä. Toivon teille kaikille viisautta, voimaa ja kaikin tavoin oikeita valintoja. Ja ennen kaikkea
lempeyttä ja hyväksyntää. Tunteisiin on oikeus, tekoihin ei tarvitse olla. Jokaisella kodilla on omat sääntönsä mutta jos rakkaus ja ihastuminen kielletään ja tuomitaan, sillä voi olla ennalta-arvaamattomat ja kauaskantoiset seuraukset. Uskon, että avoin keskustelu asiallisesti jaetuin puheenvuoroin (jokaiselle suunvuoro) voisi tässäkin tilanteessa auttaa. Nuorta ei koskaan voi hyväksyä ja ymmärtää liikaa, vaikka joutuisikin hänen käytöstään rajoittamaan.
Toivon teille kaikkea hyvää!
Poika on kovin nuori rakastumaan, joten aikuisen valvonta on paikallaan. Tämän ikäiset tosin toimivat usein päinvastoin kuin aikuinen neuvoo. Ja mitä jyrkemmin kielletään, sen pontevammin vastustetaan.
Suvussamme on perhe, jossa uusperheen äidin poika ja isän tytär ovat avoliitossa ja pienen pojan vanhemmat. Tuoreet isovanhemmat ovat oikein ylpeitä ja onnellisia samoin kuin vauvan vanhemmat.
Minun mielestäni poika ei ole nuori rakastuu. Kumminkin on jo teini, on jo yläkoulus 7lk?!