13v.poika takertuu,pitäisikö olla huolissaan?
Asumme uusperhe kuviossa ja meillä on poikani 13v. ja nykyisen mieheni kanssa 1 lapsi 6v.
Pääsääntöisesti eroni jälkeen kaikki on mennyt hyvin ja olemme käyneet perheneuvolassa keskustelemassa ex mieheni kanssa ja poikani kanssa, kun erosta oli kulunut 1 vuosi ja se käynti oli erittäin hyvä ja saimme sieltä apua niin että nyt 7-8 vuotta on sujunut hyvin ja olemme ok väleissä ex mieheni kanssa ja huolehdimme pojastamme hyvin.
Nyt olen vain huomannut sellaisen ilmiön josta ex miheni kanssa olen myös keskustellut jä tämä kuvoi toistuu myös hänen luonaan. Poikamme on erittäin kiinnittynyt meihin, jopa takertunut. Aiemmin hän meni kavereittensa kanssa ja meillä kävi kavereita kylässä. Nyt minun minun luonani ollessaan ei ole käynyt hänen ystäviään kylässä viimeideen vuoteen ollenkaan ja olen siitä hänelle sanonutkin, että kyllä meillä saa käydä sinun ystäviä kylässä.
Sitten tämä takertuminen. HÄn seuraa isällään olleessaan isäänä joka paikkaan ja sama toistuu minun luonani.Onko tämä normaalia, että takertuu niin voimakkaasti toiseen? Nyt kesäloman aikaan hän oli kuin varjo jokapaikassa ja sattui paljon koomisia tilanteita, kun hän seurasi joka paikaan.
Toki tämä ikäkin tekee sen, että aikuisten jutut kiinnostaa ja se on ymmärrettävää, mutta mielestäni raja täytyy olla jossain, että on omaa rauhaa ja myös aikuisilla oma hetki.Olemme siitä keskustelleet hänen kanssaan, että jokainen tarvitsee hetken omaa aikaa esim. tehdä puutarhatöitä tai käydä lenkillä, mutta hän on mennyt ovet paiskoen huoneenseensa. Myös itku herkkyys on lisääntynyt.
Koulu hänellä on sujunut hyvin ja ystävien keskuudessa hän on pidetty.
Olemme hänestä kyllä jo huolissaan ja emme oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä. Onko teillä muilla tällaisia kokemuksia?
Hei,
Ihana lukea, että pidätte pojastanne ex-miehenne kanssa hyvässä hengessä hyvää huolta. Nyt poika on viime aikoina tarrautunut teihin ja seuraa teitä paikasta toiseen. Mielestäni lapsi kokee olonsa turvattomaksi ja teidän seuraaminen on turvan hakua. Älkää nolatko tai ikävästi hiomauttako tästä lapselle. Ottakaa ehdottomasti pojan kanssa puheeksi onko hänellä huolia jos poika ei heti haluaisi avautua, antakaa aikaa ja palatkaa saman päivän iltana tai seuraavana päivänä asiaan. olkaa huomaavaisia ja hyväksyviä joka kantilta lastanne kohtaan. Onko koulussa kiusaamista, hämmentääkö murrosikä, onko sattunut jotain mistä on seurannut turvattomuuden tunne. onko hän nähnyt jotain mediasta, netistä mikä on mennyt yli ymmärryksen? keskustelkaa ja jos olkaa lasnä, poikanne on hyvin herkässä iässä. Hänestä on kasvamasssa nuori mies ja vahva itsetunto kasvaa myös pelkojen voittamisesta. Jokainen ihminen, erityisesti nuori tarvitsee jonkun aikuisen kuka ymmärtää, eikä arvostele häntä heikkoina aikoinakaan. Satsatkaa myös harrastuksiin siinä määrin, että kavereita ja mieluista tekemistä löytyisi. Pojan lähtökohdista tietenkin. Lasten ja nuorten psykologille hakeutuisin ihan juttelemaan, missä mennään ja mitä pojan mieltä painaa. Ei kannata liian kauan antaa tilanteen olla jos muutosia ei pojan turvallisuuden tunteessa tapahtuisi. kaikkea hyvää, sari
Hei,
Vaikka kirjoitit, että ystävien keskuudessa hän on pidetty, niin minulle tuli sellainen olo, että jos hänellä ei menekään hyvin koulu- tai muiden kaverien kanssa. Yleensä, jos tuonikäiselle kaverit soittaa,niin kyllä kiinnostaa lähteä esim ulos kavereiden kanssa ja äiti unohtuu. Ehkä hän roikkuu, koska on seinä vastassa muiden lasten kanssa. Voi olla joku isompi riita tms. (Mun poika oli 12-vuotiaana koulussa riidoissa kaikkien kanssa ja nyhjäs vaan kotona.) Selvitä onko koulussa jotain, mitä hän jopa pelkää. Voi olla, että olen väärässä, mutta selvitä taustoja, älä ajattele ensimmäisenä eroa tai uusperhesyitä mahd syiksi.
Ihana lukea huolesi, sillä olemme samassa tilanteessa.
Meillä ollessa poika takertuu meihin kovasti ja osoittaa välillä voimakastakin kiintymystä halaamalla ja kyhnäämällä, kun teen ruokaa tai muita askareita ja se on välillä rasittavaa.
Uskon että tuo kuuluu tähän kasvuvaiheeseen. Huomenna me jo kaipaamme sitä lasta kyhnäämään viereen ja seuraamaan perässä, mutta hän on jo kasvanut siitä pois kohti aikuisuutta ja omaa elämää.
Annetaan rakkautta ja huomiota, sillä he tuntuvat nyt sitä ahneesti kaipaavan. Luodaan luottamusta keskustelemalla kaikesta mahdollisesta, kipeistäkin asioista jos mahdollista.
Lapsi rakentaa nyt voimakkaasti turvasatamaa meihin, kun aikuisuus on ovella. Sen sataman rakentamiseen täytyy meidän osallistua niin että se saa vahvat tukirakenteet, jotta aikuisenakin voi poiketa satamaan kun sieltä kaipaa turvaa.
Torjuminen ja toruminen heikentävät rakenteia, joten kestetään tämä hetkellinen rasittavuus, sillä se on ohi ennenkuin huomaammekaan.
Hei!
Kiitos kaikille aivan ihanista ja kannustavista ja ymmärtäväisistä vastauksista.
Sain niistä tukea ja voimia eteenpäin ja ennenkaikkea ymmärtämystä lisää. Sitä todellakin helposti etsii ns. syytä uusperheestä yms. mutta syy voikin olla ihan murrosiän aiheittamista muutoksista.
Olen edelleen hänestä huolissani, mutta nyt selvästi kun koulu on alkanut niin hän on ikäänkuin tasaantunut ja tajusin, että selkeät rutiinit (vaikka hän kapinoikin niitä vastaan) ovat hänelle tärkeitä, koska ne luovat turvaa.
Sain kuulla myös uutisia pojan isän kotoa ja luulen että se myös vaikuttaa poikani käyttäytymiseen…sinne syntyy vauva ensi keväänä ja se saattaa olla asia, jota poikani ehkä häpeääkin ja pelkää oman asemansa menettämistä.En ole tätä asiaa vielä omalta pojaltani kuullut ja odotan, että koska hän kertoo asiasta minulle…kiinnittyminen minuun voi johtua myös tästä. Kuitenkaan ei pidä aliarvioida lapsia ja nuoria, he hoksaavat asioita vaikka ne kuinka pidettäisiinkin salassa aluksi.
Mutta hyvä syksyä kaikille ja kiitos vielä kannustavista vastauksista :)Pidetään huolta lapsistamme.