Hei, mitä tehdä kun poika ei tottele? Siis ei tule koulusta suoraan kotiin vaan jää kaupungille,ei vastaa puhelimeen kun soitetaan joskus tullut vasta puoli ysiltä illalla yhteen aikaan kävimme hakemassa kotiin, ei ole läksyjä polttaa tupakkaa aamulla herää aikaisin että kerkee kaupoille ennen koulua valehtelee että menee ulos mutta karkaakin kaupungille. Kotona puhuttu asiasta niin suuttuu syttelee yleensä meitä vanhempia suuttuessaan kiroilee haukkuu ja viskoo kaiken mikä tielle osuu muunmuassa nojatuolit lentää siis tosi voimakasta raivoa. Olemme yrittäneet kotiarestia tuloksetta koska karkaa olemme ottaneet kännykän pois mutta uhkaa riehua koulussa tai ei mene ollenkaan kouluun. Tämänhetkiset kaverit eivä mielestämme ole sopivaa seuraa. Apua on haettu perheneuvolasta mutta tuloksetta.Auttakkaa jos vastaavanlaisia kokemuksia niin mitä olette tehneet?
Hei,
Itselläni on samalaisia kokemuksia, joskin parin vuoden takaa. Perheneuvolasta ei silloinkaan ollut apua. Itse tunnette lapsenne parhaiten, mutta jos nyt miettisin omalta kohdaltani mitä tekisin toisin,miettisin ehkä seuraavia asioita (nämä eivät siis neuvoja, vaan ihan vaan ”ajatuksia”)
– onko taustalla oppimisvaikeuksia? Selvittäisin nämä kaikki perusteellisesti ja vaatisin neuropsykologisia tutkimuksia. Jos en saisi, teettäisin ne heti yksityisellä erityisesti jos on vakuutus. Luulen, että omalla kohdallamme huomaamatta jääneet oppimisvaikeudet näyttelivät isoa roolia siinä, että lapsi ei viihtynyt kouolussa ja sitä myöden ajautui väärään seuraan. Meidän kohdalla meni kaksi vuotta ennen kuin testeisihin vihdoin suostuttiin, ja se oli käytännössä liian myöhään.
– Yhteys kouluun. Opettajalla, rehtorilla ja heidän asenteellaan ja siinä miten he huomioivat oppilaan omakohtaisen tilanteen on kokemukseni mukaan suuri merkitys siihen, mihin tilanne kehittyy. Huuto, läksytys, nöyryytys luokassa ja isot palaverit oppilashuolto yms. muissa ryhmissä ovat myrkkyä. Nuori on herkkä ja hienotunteisuus ja henkilökohtaisuus ovat kokemukseni mukaan huomattavasti toimivampi vaihtoehto.
– Harrastukset. Jos onnistutte samaan pojan mukaan mihin tahansa harrastukseen, elokuviin, videopeleihin, uimaan, lasketteluun, piirtämiseen,kortin peluuseen, kalliokiipeilyyn jne. panostakaa siihen niin paljon kuin mahdollista – ehkä rahaa, mutta ennen kaikkea aikaa! Yrittäkää todella saada hänet innostumaan jostain ja olkaa itse mukana. Näyttäkää, että olette kiinnostuneita hänestä ja hänen kiinnostuksen kohteistaan. Mikä tahansa harrastus (jopa videopelit) ovat parempi vaihtoehto kuin kaduilla väärässä seurassa hengaaminen. Ette tietenkään korvaa kavereita, mutta jos onnistutte ’varastamaan’ hänen aikaansa jotenkin, se on kaikki pois huonoilta teiltä
– Aikaa ja periksiantamattomuutta. Antakaa hänelle aikaa niin paljon kuin mahdollista. Etsikää iltaisin kaupungilta, soitelkaa perään, soitelkaa kavereille ja kavereiden vanhemmille. Nähkää vaivaa lapsenne eteen. Nämä vuodet ovat kriittisiä ja ikävistä asioista voi olla vaikea päästä irti. Kannabis on nykyään todella yleistä jo hyvin nuorilla ja se koukuttaa pahasti ja muuttaa lasta.
– Älkää epäröikö olla yhteydessä lastensuojeluun. Itselläni on heistä hyviä kokemuksia. Lehtien jutut ja ’vanhat stereotypiat’ kannattaa jättää omaan arvoonsa. Ainakin Helsingissä olen saanut heiltä hyvää apua – ehkä ainoana tahona. Olkaa yhteydessä mieluummin liian aikaisin kuin myöhään. Joskus keskustelukin auttaa. Jollekin nuorelle tietynlainen pysäytys voi riittää laittamaan homman raiteilleen.
Voi olla, että teidän lapsenne kohdalla kaikki vielä järjestyy ja kyse on vain ’normaaleista kasvukivuista’. Omalla kohdallani tilanne oli hyvin samanlainen kolme vuotta sitten, mutta kyse ei tilanne ollut ’vain kasvukivuista’. Haimme apua perheneuvolasta,koulusta, lasten psykiatsiselta ja vaikka mistä; lopulta lastensuojelusta. Olen oppinut paljon, mutta valitettavasti oppi tulee jälkikäteen eikä siitä enää ole ollut paljon hyötyä. Jos nämä ajatuikset voivat jotenkin hyödyttää teitä, olen siitä kovin iloinen.
Toivon teille voimia, sinnikkyyttä ja optimismia. ”Niin kauan kun on elämää on toivoa.”
Meillä on myös 13v.poika ja seiskalla.Ongelmaa on kyllä tullut niin paljon lisää,kun seiskalle lähti.
Ei halua herätä aamulla kouluun tai sitten hidastelee ja pakottaa isänsä kuskaamaan kouluun,kun ei pyörällä viitsi lähteä ja bussikin meni jo..Pompottelee meitä vanhempia!
Tottelee todella huonosti!Koulun jälkeen sama homma meillä.Ei tule suoraan kotiin.Vetelehtii kylällä,kaupoilla eikä vastaa puhelimeen.
Alkanut valehdella lähes joka asiassa.Lintsaa harrastuksistaan.
Mukaan tullut myös puhelinriippuvuus,joka iso ongelma!
Valehtelee myös kavereilleen keskustelupalstoilla ihan outoja tarinoita..Hengaillut salaa vanhemman tytön kanssa,jolla isoja ongelmia omassa elämässään.
Kotona saa usein hirveitä raivareita ja käynyt jopa minuun kiinni(äiti)muutamia kertoja.Ei kuuntele neuvoja lainkaan ja säännöt menee toisesta korvasta sisään,toisesta ulos.
Olen ollut jo alakoulussa yhteydessä kuraattoriin,samoin myös yläkoulussa,mutta jotenkin tuntuu olevan turhaa??Keskustelee poikamme kanssa ja poikamme on niin hyvä näyttelijä,että useimmiten uskonut asioissa poikaamme,että olen vain ylihuolehtiva äiti.
Vaikeaa on!Mieheni tekee paljon töitä ja itse olen melkein aina kotona.
Kännykkä meilläki otettu useaan otteeseen pois.Siitä raivo kasvaa,mutta parin päivän kuluessa vähän rauhoittunut!(kunnes se taas alkaa)Olen huomannut,että puhelin aiheuttaa psyykkeessä muutoksia!
Perheneuvolaan oltu koulujen alussa yhteydessä,mutta emme sinne vieläkään ole menneet.
Siispä täytynnee sanoa,että en taida osata vastata sinun kysymykseesi,mutta oli mukava kirjoittaa!Ja huomata,että samanlaisia ongelmia on muillakin.
Mutta mistä apu,kun ongelmat jatkuu???Huolestuttaa!!!
Paljon olisi vielä kirjoitettavaa,mutta nyt en jaksa enempää.
Voimmeko kenties palata asiaan??