Mitä teidän 13-vuotiaat pojat touhuvat yleensä vapaa-ajalla/viikonloppuisin/lomalla? Omani pelaa jonkun verran koneella/pleikkarilla, korjaa pyörää,lennättää radio-ohjattavaa helikopteria, joskus harvoin on kavereiden kanssa……Pitäisikö olla huolissaan kun poikani ei kauheasti viihdy kavereiden kanssa??? Onko siinä vaarana että poikani syrjäytyy? Olen kyllä kysynyt pojaltani että miksi et ole kavereiden kanssa niin hän vastaa minulle ettei nyt halua että haluaa olla rauhassa…… Mutta eikö se ole teinin kehitykselle iso riski jos on paljon yksin????
Me kaikki emme ole ”supersosiaalisia ekstrovertteja” vaan joukosta löytyy myös omiin oloihinsa vetäytyviä introvertteja eli ihmisiä jotka saavat energiaa ja lepoa yksinolosta vaikka toisten kanssa toki tulisikin touhuttua.
Anna ihmeessä pojallesi tilaa ja rauhaa olla yksin jos sitä haluaa, se kavereiden kanssa olo jatkuvasti on toki nykyaikana varsinkin hyvin yleistä mutta välillä vähän yliarvostettuakin kenties.
Jos hänellä kuitenkin on kavereita koulussa joiden kanssa olla kun siltä tuntuu ja mahdollisuus osallistua ryhmäharrastuksiin (esim. Joukkueurheilulajit, nuorisotalo, muut ryhmäjutut jne) halutessaan niin en olisi kovin huolissani sillä mielestäni kehitykselle iso riski on myös haluamattaan tulla tungetuksi ryhmiin yms. silloinkin kun haluaa olla rauhassa. Me kaikki haluamme välillä olla yksin ja miettiä asioita läpi joten pikemminkin olisin ylpeä että lapseni osaisi ottaa myös itselleen aikaa.
Joten tarjoa harrastusideoita jos siltä tuntuu mutta älä painosta, juttele jos hänestä tuntuisi yksinäiseltä tai joku painaa mieltä ja puhukaa muutenkin asioita läpi.
Kaikkea hyvää!
Täällä isoäiti, joka oli huolissaan samanlaisesta 13 vuotiaasta tyttärenpojasta. Meillä poika on tuntitolkulla ja liian myöhään tietokoneella luurit korvilla. Puhuu välillä suomea ja englantia. Hän on tosi harvoin kavereitten kanssa. Toisaalta hän on sosiaalinen ja reipas. Ei ollenkaan vaikuta syrjäytyneeltä. Hyvä fysiikkakin on, kun äitinsä pakottaa tekemään kotona jonkun jumppaohjelman säännöllisesti ja käymään lenkillä. Koulu menee hyvin.
Joskus vanhempien työmatkalla ollessa olen hänen seuranaan. Muutaman kerran, olen ”pakottanut” hänet lenkille kanssani. Siellä hän iloisesti moikkailee kavereita, jotka – yllätys, yllätys – hekin ovat lenkillä vanhempiensa kanssa.
Olen vähitellen alkanut uskoa, että tämä on nyt maailman meno näin. Uskon, että tuon ikäisillä vapaata kaverien kanssa hengailua on nykyään tosi vähän verrattuna sukupolvi taaksepäin olevaan aikaan. On toisaalta ne, joilla on jonkun sortin harkat 5 kertaa viikossa ja viikonlopulla kisat tai pelit. Ja sitten on nämä, joiden elämä on tietokoneella.
Lomalla usein poika tulee meidän eli isovanhempiensa luo. Olen sanonut usein, että voisi ottaa kaverin mukaan. Mutta ei. Niinpä me mummo ja pappa ja enokin joskus pelataan pojan kanssa sulkista tai etsitään geokätköjä tai lasketellaan tai tehdään piha- tai kotahommia tai hoidetaan koiraa jne. Olen jo luovuttanut murehtimisen. Uskon ja toivon, että kysymys on siitä, että ajat ovat toiset.
