13-vuotiaan vihamieliset tunteenpurkaukset ja kännykkä
Tyttäreni on 13-vuotias. Olemme asuneet tällä paikkakunnalla nyt yli vuoden. Aluksi hän tutustui moniin uusiin ystäviin. Sitten suurin osa kaikkosi. Kuitenkin hänellä on pari hyvää ystävää, joita hän tapaa lähes päivittäin ja toki koulussa.
Ongelmaksi kotona ovat tulleet hänen ylimitoitetulta vaikuttavat tunteenpurkaukset, esimerkiksi jos ei löydä kynsilakkaa tms. ja jonka minä (äiti) mahdollisesti siivotessani olen tiputtanut. Niin hän ainakin uskoo ja huutaa ja raivoaa minulle. Taustana tälle se, että tänään hänen piti mennä ystävänsä luo yökylään mutta ystävä peruutti tapaamisen illalla. Joten hän on ollut koko päivän kotona ja pääasiassa kännykällä. Yritän rajoittaa kännykän käyttöä. Hän ei usko. Joskus otan kännykän pois ja hän taas raivoaa.
Hänellä on isosisko, joka on suosittu ja jolla on paljon ystäviä. Toisaalta tyttäreni ehkä vähän kadehtii isosiskoa ja toisaalta hän haluaa olla erilainen – siis vastakohtainen.
Minua huolettaa kuitenkin hänen ailahtelevaisuus ja sisäänpäinkääntyneisyys. Eikä koulu nyt oikein suju, vaikka hän on ihan lahjakas. Olisiko kenelläkään hyviä neuvoja, kuinka voisin jollain tapaa auttaa tytärtäni tässä vaiheessa.
Hei!
Murrosikäisen kanssa ovat todella hyvät neuvot tarpeen.
On luonnollista, että omat tunteet saattavat nousta pintaan. Itse koin hyväksi noissa tilanteissa yrittää olla provosoitumatta nuoren kommenteista ja olla päätymättä nuoren kanssa samalle tunnetasolle. Keskustelun voi yrittää ohjata uusille linjoille esimerkiksi sanomalla nuorelle: istu hetkeksi, jutellaan tai tunnut olevan tosi vihainen, mitä on tapahtunut. Joka kerta tämä ei ehkä toimi, mutta silloin tällöin kyllä.
Onko teillä säännölliset tapaamiset luokanopettaja kanssa esimerkiksi vanhempain vartit? Kouluun voisi varmaan olla yhteydessä joko omaan opettajaan tai oppilashuollon toimijoihin, jotka ehkä voisivat tsempata motivoinnissa koulunkäyntiin.
Aikuisten nuorten äitinä voin vakuuttaa, että nuo myrskyisät ajat menevät ohi. On lohdullista jutella aikuisen nuoren kanssa, joka toteaa ”kyllä mä olin sulle ihan hirvee”.
Tsemppiä nykyiseen tilanteeseesi!
Hei,
mulla on suunnillen saman ikäinen lapsi, joten tiedän kyllä miten puhelimessa tulisi roikuttua liiankin kanssa. Aikuisen pitää vaan olla se aikuinen eikä antaa sen raivotilan päättää. Voisiko puhelimesta poistaa joksikin aikaa nettin kokonaan ja vaikka siirtää sen wifinä peliä tms varten pariksi tunniksi. Niin voi säädellä, ettei siinä olla koko päivää. Muutenhan se ajantaju katoaa… se tiedetään. Sitten voi ilmoittaa hyvissä ajoin puoli tuntia ennen ja vartti ennen, että kohta suljen. Silloin välttyy suurimmilta tunteenpurkauksilta – ehkä? – kun ei jää kesken pahasti joku juttu. Voisihan sitä kokeilla? Olisko mitään mitä voisitte yhdessä tehdä – lautapelejä? Leipomista? ei tietty varmaan kiinnosta? Se kuuluu tietysti asiaan. Ehkä voisi miettiä hyviä puolia ja ominaisuuksia ja kehua lasta myös niin, että hän kokee olevansa rakastettu ja tärkeä. Varmaan niin teetkin, mutta se on aina tärkää. Tsemppiä! Helpottaa kun tietää että tuo on ohimenevä vaihe kuitenkin.
Moi, ihan normilta tuo kuulostaa, mulla myös 13v.tyttö, kyl se siitä helpottaa, kuhan murkku on mennyt ohi….
HEI!
En osaa auttaa enkä neuvoa yhtään, mutta ehkä vähän lohduttaa, että sama tilanne on muillakin…
Oma tyttäreni on 14v., ja vihamielisyyttä ja tunteenpurkauksia on ollut pitkään. Toisaalta hän vetäytyy huoneeseensa, tulee keittiöön syömään vain jos olen poissa sieltä. Minun pitäisi ymmärtää puolesta sanasta tai muistaa jotain aikoja sitten sanottua, ja jos kysyn lisätietoa, niin saa niskan nakkelua ja voi voi -kommentteja. Ylipäätään lähes kaikki on minun syytäni; hänellä on kuulemma muuten kaikki hyvin, ongelma olen vain minä. Huonoa ruokaa, en pese pyykkiä tarpeeksi usein (koitan saada täysiä koneellisia), huono sisustusmaku ym. Ja on hyvin pitkävihainen, jos tulee riitaa. Itse yritän sopia aika pian. Sanoo, ettei puhu eikä ole väleissä kanssani.
Kavereita on, ja heille voi kuulemma puhua (= haukkua mutsia). Olen tainnut olla liiankin pehmeä, toteuttanut ostotoiveita, joista ei koskaan kiitä ym. Puhelin on hieno, ja aivan liikaa käytössä. Välillä on tosi vaikea tietää, onko kyseessä vain huono käytös vai onko jotain vakavampaa??
Mulla 15-v. poika.Jos saisi, pelaisi vain koneella tai kännykällä vahtaisi videoita.Koulu menee melko kehnosti.Motivaatiota ei ole.Koulussa on kavereita.Raivareita tulee,kun käsketään pois koneelta tai tekemään joku pieni työ.Vaikka usein on kerrottu,että hänestä välitetään,sanoo ettei hänellä ole väliä vaikka kuolisi pois.Puheet pelottaa joskus.
Tyttären opettajan kanssa olemme puhuneet ja lisätunteja ehkä saadaan. Kiitos tsemppauksesta.
Kiitos vastauksesta ja vinkeistä.