Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Olen 11-vuotias tyttö joten en voi edes oikeastaan vaikuttaa asiaan, mutta äitini ja isäni on eronnut jo muutama vuosi sitten olen aina asunut viikko viikko järjestelmällä, mutta nyt äitini on muuttamassa kauas isäpuolen ja hänen lapsiensa kanssa ja olen sanonut että haluan muuttaa isälleni mutta äitini on silloin vain vaihtanut puheenaihetta en haluaisi muutta äidinkanssa koska tunnen oloni todella yksinäiseksi enkä edes uskalla puhua kunnolla kun pelkään että äitini suuuttuu päiväni äidillä menee niin että olen omassa huoneessani muuten katsomassa puhelinta muttakäyn jalkapallo treeneissä ja koulussa kun taas jos olen isällä me teemme kaikkea kivaa yhdessä perheenä ja minua autetaan kouluhommissa yms sen takia kouluarvosanani on heitteleviä ja jalkapallokin on motivoituneempaa isällä ollessani äidillä se on vaikeaa katsoa kun isäpuolen lapset ovat tärkempiä kuin minä ja aina kun äitini ja isäpuoleni menevät johonkin minua ei pyydetä mukaan mutta kaikki muut lapset pyydetään ja syömäänkin minut pyydetään vasta kun kaikki muut ovat syöneet.
***
Hei nimimerkki ’Hei’!
Tosi kiva, kun kirjoitit tänne. Tällä Vanhempainnetin keskustelupalstalla vanhemmat ja muut aikuiset keskustelevat vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvistä asioista, joten julkaisemme viestisi myös Nuortennetin keskusteluissa, missä on aikuinen vastaamassa lasten ja nuorten mieltä askarruttaviin asioihin! Löydät Nuortennetin keskustelut ja kyseisen keskusteluketjun täältä: https://www.nuortennetti.fi/foorumi/paivystaja-mukana-keskustelussa/
Sinua varmasti mietityttää kuvailemasi tilanne. Soittaisitko meille Lasten ja nuorten puhelimeen, p. 116 111? Se on auki vuoden jokaisena päivänä, ja siellä voit jutella täysin nimettömästi sinua askarruttavista asioista! Nuortennetissä pääset tutustumaan myös muihin yhteydenottotapoihin, chatiin ja nettikirjepalveluun. Ole yhteydessä! <3
Lämpimin terveisin
Vanhempainnetin ylläpito
Keskustelu on jo vanha, mutta edelleen hyvin olennainen. Kyllä 12 vuotiasta lasta kuullaan ja hänen toiveitaan kunnioitetaan oikeudessa. 12 vuotiaalla on oikeus päättää omista asioistaan. Tästä oikeudesta kuitenkin joutuu taistelemaan, sillä se ei ole automaattinen.
Eräs tuomari teki oikean päätöksen ja kunnioitti 12 vuotiaan toiveita ja haluja, ja päätökseen kirjattiin lakipykälät joiden nojalla tuomari päätöksensä teki.
Mitään jälkiseuraamuksia ei tuomarin lopullisesta päätöksestä tullut, esim tapaamisia lastenvalvojien kanssa ei enää järjestetty, oikeudenkäyntejä ei järjestetty eikä sosiaaliviranomaisten kanssa asiasta ei enää taisteltu.
Sen jälkeen kun lapsi täytti 12 vuotta hänen elämänsä sai vihdoin alkaa vapaana ilman jatkuvaa stressiä ja ahdistusta. Ja tämän stressin ja ahdistuksen toi hänen elämäänsä, ei pelkästään toinen vanhempi, vaan Suomalainen oikeusjärjestelmä, sosiaaliviranomaiset ja lastenvalvojat.
Suomessa, kuten varmasti muissakin Euroopan maissa, lapsilla on velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Lapsella on myös velvollisuuksia viranomaisia ja viranomaistahoja kohtaan. Huoltajuus- ja tapaamiskiistat ovat olemassa vain ja ainoastaan vanhempien oikeuksia varten, ja lapsilla on ikävä kyllä vain ja ainoastaan velvollisuuksia. Paitsi kun täyttää 12 vuotta, niin silloin lapsi voi vihdoin saada myös oikeuksia.
Ja muistakaa, jos lapsi esittää toiveitaan ja halujaan siitä kumman vanhemman luona asuu, ja haluaako tavata toista vanhempaansa, niin kuunnelkaa häntä. Ja jos se tarkoittaa, että joudutte luopumaan omista oikeuksistanne, niin tehkää niin. Lapsen henkinen ja fyysinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin hänen velvollisuutensa vanhempiaan kohtaan.