Lapseni asuu äidillään, joka on yksinhuoltaja. Lapsemme täyttää pian 12-vuotta ja hän on selkeästi ilmaissut jo monen vuoden ajan, että hän haluaa muuttaa minun luokseni. Ilmeisesti syynä on se, että hän joutuu huolehtimaan uuden perheen 2 ja 1 vuotiaista sisaruksista.
Minulla ovat olosuhteet kunnossa eli työpaikka on, lapsella paljon ennestään tuttuja leikkikavereita, sukulaiset asuvat lähellä ja lapsella on hyvät suhteet isovanhempiinsa, asun isossa omakotitalossa yms. Koulu olisi 500m päässä.
Eli saako 12-vuotias esim. vaatia, että minutkin kirjataan hänen huoltajakseen? Lapsen äiti halusi olla yksinhuoltaja.
Saako lapsi vaatia, että jäisi minun luokseni asumaan kokonaan. Kerran vuonna 2010, lapsi ei suostunut palaamaan äitinsä luokse, jolloin poliisi, sosiaaliviranomaiset ja haastemiehet noutivat hänet väkisin, jolloin lapseni itki.
Mitä mieltä olette?
Melko vähän kommentointia tähän suuntaan (isän yksinhuoltajuus tabu?). Keskustelkaa vanhemmat asiasta tai hommatkaa tarvittaessa ’tulkki’. Tasa-arvon pitäisi toki toimia ja myös isällä olla mahdollisuus toimia huoltajana.
Teini-ikäisillä tietysti tunteet ja ajatukset vaihtelevat nopeastikin, mutta eiköhän tuossa keskustelun avaukselle riittävästi perusteita ole.
tsemppistä!
12-vuotiaan mielipidettä kuunnellaan, mutta hän ei voi asiasta päättää. Alaikäisen asioista päättävät huoltajat.
Käytännössä kuitenkin, jos lapsi päättää muuttaa, hän vain tekee sen. Sitten kun asiaa käsitellään käräjäoikeudessa (jos muuten vamhemmat eivät sopimukseen pääse), lapsen mielipide on yleensä niin painava, että lapsen tahdon mukainen se päätös on.
Suuremmin kantaa ottamatta..Jos ajaudutaan tilanteeseen missä 12-vuotiaan kanssa tarvitaan poliisia molempien vanhemman kannattasi katsoa peiliin. Se jotta yksi katsoo ei mielestäni riitä.
