Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
heippatirallaa. olen 10vuotiaan pojan yh-äiti. poika on pienen ikänsä ollut tosi kiltti ja helppo lapsi koskaan ei ole kun kerran tarttenu sanoa asiasta ni on mennyt jakeluu. nyt ilmeni ongelmia 3-luokalla ja ongelmat jatkuu nyt pahempana neljännellä luokalla. viime vuonna oltiin useampaan kertaan lastiksen kanssa tekemisissä. mutta sitten lähti menemään hieman paremmin. mutta taa sama meno jatkuu. koulusta ei tulla suoraan kotia, kännykkään ei vastata. koulusta lintsataan silloin tällöin. tai lähdetään kesken tunnin menemään. ei mitään uskota mitä sanotaan. aina vaan sanotaan joo joo mutta silti parannusta ei tapahdu.vihaa pikku veljeään yli kaiken ja välillä tuntuu että vihaa myös minuakin. on hirveää kun ei voi ollenkaan luottaa omaan lapseensa. nytkin haettava taas apua ulkopuolisilta kun ei enään vaan jaksa tuon pojan käytöstä ja huolta. onko muilla kokemuksia ja neuvoja miten arjen saisi sujumaan hyvin ja välit korjattua?
Hei 10-vuotiaan pojan äiti,
Uskon että poikasi välittää sekä sinusta että veljestään. Hän on vain tulossa murrosikään, jolloin auktoriteetit kyseenalaistetaan.
Onko teidän lähipiirissä joitain luotettavia miespuolisia henkilöitä? – Ehkä poikasi isä? Saattaahan olla että hän kaipaa jonkinlaista poikien/miehien yhteisiä kalareissuja tai muuta mukavaa yhdessätekemistä.
Perheenä teidän kannattaa tehdä myös joitain pieniä asioita yhdessä. Ne voivat olla pieniä matkoja sukulaisten luokse, keilaamista, yhdessä omien hampurilaisten tekemistä tms. pientä. Se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mukavia muistoja, jota vanhin poikasi varmasti arvostaa jossain vaiheessa elämäänsä.
Tsemppiä jatkoon!
Hei, murrosikään ei mielestäni kuulu tuollainen käytös, tarkoitan että mielialavaihtelut kyllä, uhmaaminen ja tottelemattomuus mutta koulupinnausta ei voi murrosiän piikkiin laittaa; kaikkea ”huonoa käytöstä” ei voi selittää murrosiällä..kannattaa pysyä tiukkana, kertoa että rakastaa lasta mutta 10v on vielä aika pieni, koulusta pinnaaminen ja kännykkään vastaamattomuus johtaa heti saktioon
Lapsesi rakastaa sinua vaikka sanoisi vihaavansa, varmaan sen tiedät; kannattaa pysyä rauhallisena ja johdonmukaisena, sovitut sanktiot käyttöön! Ja hyvästä käytöksestä ja koulumenestyksestä paljon kehuja. Jos lapsi pinnaa koulusta kannattaa siitä tehdä kertaheitolla loppu!
Jospa joku osaisikin sanoa, miten tehdään ei-toivotusta käytöksestä ”kertaheitolla loppu”. Olisi ihana tämä maailma.
Tiukkana pysyminen ja sanktiot ovat varmasti tehokkaita aseita huonoa käytöstä vastaan. Ja on varmasti vanhempia, jotka ovat tilanteessa kuin tilanteessa rauhallisia ja johdonmukaisia (itse en aina kuulu heihin, vaikka parhaani yritän). Ja aina tiukkuuskaan ei auta. Ja joskus se voi jopa pahentaa tilannetta.
Itse lähtisin miettimään, onko lapsellasi jotain pinnan alla olevia ongelmia. 10-vuotiaankaan elämä ei aina ole helppoa. Hyvä että olet kääntynyt ulkopuolisen avun puoleen. Sieltä tulee uutta näkökulmaa asioihin, ja ihan konkreettista apuakin toivottavasti.
Olen huomannut, että murrosikäiset tarvitsevat ennen kaikkea kuuntelijaa ja ymmärtäjää. Turvallista aikuista, joka ei koko ajan ”valita” kaikesta. Itselläni on kaksi murrosikäistä poikaa, ongelmia on, ja metsäänkin on menty monta kertaa, mutta aina kavuttu takaisin tielle :). Toki sinun poikasi on vielä tosi nuori, ja koulupinnaus on vakava juttu. Älä kuitenkaan luovuta, usko että asiat järjestyvät, luota lapseesi ja luota itseesi. Voimia!