Lasten kiperät kysymykset somesta – mitä vastasimme?

Suomen Kulttuurirahaston kanssa yhteistyössä toteutettu mediakasvatushanke Digitutkijat on kiertänyt suomalaisia nelosluokkia nyt muutaman kuukauden ajan. Työpajan vetäjinä  on ollut hyvin palkitsevaa vastata lasta askarruttavaan kysymykseen tai todistaa ilmeiden kirkastumista, kun oppilaat oivaltavat jotakin uutta.

Lasten mediamaailma on erilainen kuin aikuisten, ja joskus oppilas saattaa esittää kysymyksen aiheesta, joka ei ole aikuisellekaan tuttu. Joskus taas oppilaat – oikeutetusti – vaativat perusteluja ohjeisiin, joita heille esitetään. Vastaukseksi ei riitä “siksi, että minä sanon niin”. Myös netin ikävistä ilmiöistä on varauduttava puhumaan rehellisesti, mutta lapsentajuisesti.

Oppilaita mietityttävät erityisesti kiellot ja rajoitukset: Miksi ei saa klikata linkkiä tai jakaa omia tietoja? Lapsen tulee ymmärtää, että netissä vaanii todellisia vaaroja, mutta samalla säilyttää kokemus siitä, että hän on turvassa. Mitkä asiat sitten lapsia mietityttivät? Niitä kokosimme vastausten kera alle.

“Miksei henkilökohtaisia tietoja, esimerkiksi omaa kuvaa voi jakaa netissä?

Tätä voi olla vaikea perustella, varsinkin silloin, jos aikuinen itse jakaa omia kuviaan netissä. Lapset eivät ymmärrä, mille kaikelle he altistavat itsensä kuvia jakaessaan, ja mihin antavat suostumuksensa. He eivät myöskään osaa vielä ajatella, että saattavat jonain päivänä haluta poistaa jakamansa kuvan, eikä se enää onnistu.

Jo alakouluikäisiä lapsia lähestytään netin viestittely- ja somealustoilla grooming eli verkkoviettely mielessä.

Somealustojen 13 vuoden ikäraja on lasten omaksi suojaksi, ja siitä on syytä pitää kiinni. Tämän jälkeenkin someprofiili on hyvä pitää yksityisenä, jolloin vain omat kaverit tai yhteyshenkilöt näkevät nuoren julkaisemat kuvat. Lasta voi ohjeistaa, että kenelläkään vieraalla aikuisella ei pitäisi olla mitään asiaa jutella lapselle netissä. Samoin lapsen on hyvä ymmärtää, että on aina ok estää tyyppi, josta tulee ikävä tunne.

“Mistä tietää, että joku viesti on huijaus? Kyllähän joskus on oikeasti voinut voittaa arvonnan.”

Aina, kun pyydetään klikkaamaan linkkiä tai jakamaan mitä tahansa omia tietoja, tulisi hälytyskellojen soida. Silloin on hyvä pysähtyä tutkimaan viestiä tarkemmin. Usein huijausviesteissä on kirjoitusvirheitä, erikoisia muotoiluja tai ne ovat tulleet epämääräisestä numerosta tai sähköpostista. Jos viesti vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, kuten lupailee suuria palkintoja ilman selkeää syytä, on se usein huijaus. Tekoälyn avulla huijaukset ovat entistä uskottavampia.

“Miksi toiselle ei saa lähettää viestiä siitä, että hän on surkea pelaaja, jos hän oikeasti pelaa huonosti?”

Netissä toisen haukkuminen ja ilkeiden kommenttien lähettäminen saattaa tuntua helpommalta, mutta on tärkeää muistaa niiden olevan aivan yhtä satuttavia vastaanottajalle kuin kasvokkain kuullut ilkeydet. Aina ennen viestin lähettämistä kannattaa asettua toisen asemaan ja miettiä, miltä hänestä ikävä kommentti tuntuu. Heikompaa pelaajaa voi mieluummin auttaa oppimaan esimerkiksi yhteisillä pelihetkillä tai vinkeillä.

“Miksi lapsille laitetaan rajoituksia laitteiden käytön suhteen, mutta aikuisille ei ikinä? Kyllä nekin niitä käyttää liikaa.”

Aikuisetkaan eivät ole immuuneja pelien ja somen koukuttaville ominaisuuksille. Varmasti monelle meistä on tuttua se, miten älylaite vie aikaa aiottua enemmän. Perheessä voidaan yhdessä sopia rajauksista ja yhteisistä säännöistä, jotka auttavat jokaista. Toki voi ottaa huomioon, että eri ikäisillä on erilaiset tarpeet, esimerkiksi unen määrän suhteen. Kaikkien yhteiset rajat voivat helpottaa rajoituksien hyväksymistä ja laitteiden ulkopuolella on helpompi viettää yhteistä aikaa.

Lasten netissä näkemä sisältö eroaa usein hyvin paljon siitä, mitä aikuiset näkevät. Emme kuitenkaan voi tukea lasten ja nuorten mediankäyttöä, jos emme tiedä minkälaisia haasteita he kohtaavat päivittäin. Siksi olisikin ensisijaisen tärkeää, että aikuisten ja lasten välillä käytäisiin avointa keskustelua ilmiöistä, joihin kukin törmää. Keskustelu on usein opettavaista molemmin puolin.

Kiinnostuksen osoittaminen lapsen kysymyksiä ja mielipiteitä kohtaan kannustaa lasta kysymään ja kertomaan jatkossakin. Apua kiperiin kysymyksiin vastaamiseen saa esimerkiksi MLL:n Vanhempainnetistä tai auttavista palveluista. MLL tarjoaa myös oppitunteja ja työpajoja lapsille ja nuorille ja vanhempainiltoja vanhemmille.

Digitutkijat on MLL:n toteuttama ja Suomen Kulttuurirahaston käynnistämä ja rahoittama mediakasvatushanke, jossa tuetaan koulujen ja kotien mediakasvatustyötä. Hankkeessa järjestetään 4.-luokkalaisille työpajoja, joissa käsitellään lapsille ominaista mediamaisemaa osallistavasti ja innostavasti, lasten omalla kielellä. Työpajoissa lapset oppivat valmiuksia toimia medioissa turvallisesti ja vastuullisesti, omaa ja muiden hyvinvointia tukevalla tavalla.  

Lisäksi hankkeessa järjestetään valtakunnallisia verkkovanhempainiltoja ja webinaareja ammattilaisille. Tavoitteena on tavoittaa 75 % ala- ja yhtenäiskouluista. Hankkeen tuotoksia ja materiaaleja julkaistaan yleiseen käyttöön mll.fi sivustolla: mll.fi/digitutkijat 

Luna Saksvoll

mediakasvatuksen asiantuntija

Ville Leppänen

mediakasvatuksen asiantuntija